Olen harrastanut pientä podintaa omasta tilantteestani tällä hetkellä. Olen luonteeltani kova menemään ja todella tekeväinen ihminen. En oikeen osaa rauhoittaa omaa menenemistäni, mutta olen huomannut että välillä pitäisi rauhoittua ja osata rentoutua.
Parhaillaan kirjoittelen tätä tekstiä urheiluklinikan heräämöstä. Olen ollut polven eturistisiteen leikkauksessa. Hieman jännittää, miten paljon tulee kipuja vai tuleeko niitä ollenkaan. Nyt on aikaa mietiskelylle ja kuntoutukselle.
Monesti itsekkin teen sitä, että lupaan itselleni rauhoittua ja keskittyä asioihin mistä eniten välitän ja mitkä minulle elämässäni tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä. Jostain syystä sitä kuitenkin ajautuu ja ajaa itsensä liian kiireiseen elämään. Nyt minun osaltani se ei enään tule kuuloonkaan. Teen asioita, joista itse välitän ja vietän aikaa sellaisten ystävieni ja lähemmäisteni kanssa, jotka ovat minulle tärkeitä. Tåytyy laittaa jäitä hattuun ja hoitaa polven kuntouttaminen kunnolla. Urheilun pariin on todella kova hinku, mutta siihen paluu tapahtuu vaiheittain rajoitteisesti.
Olen aina yrittänyt kaikille toitottaa, että antakaa itsellenne aikaa ja olkaa omia itseänne. Näitä elämiä, ei ole yhtään hukattavissa. Eläkää niinkuin itse haluatte ja ettei tarvitse vanhana miettiä, mitä ei tullut tehtyä. Tottakai pitää olla suvaitsevainen ja miettiä muitakin ihmisiä. Ei liian itsekäskään saa olla. Pitää kuintenkin joskus osata sanoa EI.
Mitä minuun tulee, niin aloitan itseni kuntouttamisen aktiivisesti takaisin työkuntoiseksi ja urheilu kuntoon. Kirjoittelen aktiivisesti blogiani ja facebook sivuani. Tulipa eilen ostettua ihka ensimmäinen järkkärikamera, niin pääsee kuvailemaan ja kehittämään uusia hienoja ideoitani. Eiköhän se tästä vielä meno kiihdy ja kevät kirkastu. Tottakai se on niin, jos vain itse haluaa ja kovasti tekee töitä sen eteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti