Katse eteen!

Edellisen päivityksen myötä ollaan päästy huikeaan alkuvuoteen rytinällä kiinni.

Kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan. Olkapää kuntoutui odotetussa ajassa ja töihin pääsin palaamaan 18.2.2018. Melkein kuuden kuukauden sairasloma jonka käytin viisaasti olkapään kuntouttamiseen. Se tuotti tulosta ja kädestä tuli aikaisempaa vahvempi. Töitä on toki tehtävä jokainen päivä, jotta kroppa pysyy hyvässä kunnossa.  Kaikki muutkin pienet askareet ovat päässeet onnistuneesti käyntiin. Olen erittäin tyytyväinen tekemiini pieniin ratkaisuihin, jotka muuttavat olennaisesti koko elämäni kuvaa.

Kaikki on varmasti huomanneet, että Suomen Paras Palomies ohjelma on startannut torstai illoissa subilla. Ja nyt minusta on myös saatu valmiiksi kuvattua Arman pohjantähden alla kolmannen tuotantokaudelle jakso elämästäni ja palomiehen työstä. Todella hieno kokemus.  Käydään paremmin näitä ohjelmia läpi omissa päivityksissään.

Olen ollut paljon esillä, sosiaalisessa mediassa, lehdissä ja nyt vielä telkkarissa. Se on minusta ollut erittäin kiintoisaa ja antoisaa moneltakin osalta. Minua on hieman jännittänyt, että millainen vastaanotto näillä on. Monet ihmiset ovat kyselleen minulta Suomen Paras Palomies kisasta ja varsinkin ensimmäisestä jaksosta ja sen tehtävistä. Olen myös nähnyt pieniä lieveilmiöitä. Omat ystävät jopa hieman pelkäävät, että minulla nousee homma huppuun ja alan ylpistyä ohjelmien tuomasta huomiosta. Myönnän, että huomio on minulle oikein tervetullut asia, mutta ei se saa minua muuttaa ihmisenä. Olen myös kuullut muiden suusta, että olisin huomion kipeä ja tyrkyttäisin itseäni joka paikkaan. NIIN??  Onko se minun tyrkyttämistä vai toisen ihmisen katkeruutta, kun hän ei ole tässä samassa onnellisessa asemassa kuin minä?!? En osaa sanoa, koska tällaiset ihmiset tyytyvät kommentoimaan asiaa vaikka heillä ei olisi minkäänlaista tietoa asioiden taustoista, eikä minun toiminnan tarkoituksesta. Monet ihmiset seuraavat elämääni ja toimintojani, vaikka eivät sitä sosiaalisessa mediassa kerro. Vasta kasvotusten kommentoivat asiaa jonka ovat sivuiltani lukenut jolloin tiedän heidän seuraavan toimintojani. Hauskaa, mutta aivan turhaan jännitätte mitä muut sanovat. Olkaa ylpeitä kun olette juuri tuollaisia kuin olette.

Tiedostan hyvin, että meidän yhteiskunta on nykyään hyvinkin kiihkomielistä, eikä huomioida toista ihmistä silloin kun halutaan kiivaasti tuoda oma mielipide esille. Itselle se on jokapäiväistä oppimista elämään omien tunteiden ja muiden sanomisten keskellä. Itse olen tieni valinnut ja siitä erittäin kovasti myös nautin. Odotan innolla, että Suomen Paras Palomies pääsee kunnolla vauhtiin ja kansa pääsee ohjelman pariin.

Olen valmis kaikkeen uuteen mukaan. Tämän kevään ohjelmat näyttävät, mitä uutta ja hienoa sisältöä ne tuovat elämääni. Olen jo paljon jo saanut, mutta kunnianhimoisena ihmisenä paljon on vielä saavuttamatta. Toivon, että te kaikki huomioisitte omassa elämässänne sen ns. oman linjan, mitä haluatte kulkea. Antakaa myös kaikille muille siihen mahdollisuus.

Minä elän nyt jännittäviä muutoksen aikoja josta aion ottaa kaiken ilon irti. Näitä asioita voin sitten vanhana lämmöllä miettiä.

Aloita muutos heti! Tee työtä onnistumisesi eteen.

2017-2017

2017-2018

Vuosi on vaihtunut ja on aika summata mennyt vuosi pakettiin ja kertoa hieman tulevasta!
Ajattelen mennyttä vuotta erittäin opettavaisena ja itseäni tutkivana. Hyvin siitä kertoo se, että olen kirjoittanut blogiini viimeksi yli vuosi sitten. Mihin aika kuluu ja mitä olen touhuillut. No nyt on uusi sivu käännetty ja asiat loksahtelee pala palalta kohdilleen.

Summaan asioita, mitä minulle jäi vuodesta mieleen ja tapahtumia joista on hienoja kokemuksia ja asioita joissa on vielä opittavaa.

Alkuvuosi 2017 alkoi oikeastaan melko normaaleissa ympyröissä.
Helmikuussa lähdimme jätkien kanssa Dubaihin lomalle. Sysimustasta Etelä-Suomesta etelän lämpöön teki erittäin hyvää ja sai uusia virikkeitä omaan tekemiseen.
Jotenkin koko kevät meni kuitenkin ns. sumussa ja muille asioita tehdessä. Taas olin kompastunut siihen tuttuun kiveen jolloin en taaskaan osannut sanoa EI ja olla olematta liittymättä ja tarttumatta kaikkiin pieniinkin juttuihin. Huomasin, että taas olin aivan risteyksessä omien ajatuksieni kanssa. Kesä häämötti ovella ja päivät vain vilisivät ympäriinsä ja ei oikein tullut tehtyä mitään johdonmukaista vaikka kalenteri oli aivan turvoksissa kaikenlaista sälää.

Kesä tuli rytisten ja päässä oli älytön pyörremyrsky käynnissä vaikken sitä itselleni edes myöntänyt.

Ennen Juhannusta näin ilmoituksen, että uuteen TV formaattiin haetaan kymmentä palomiestä kilpailemaan erilaisissa palomies tehtävissä. Pyöritin pitkään asiaa päässäni ja pohdin, että uskallanko. Mitä positiivista ja toisaalta mitä negatiivista kilpailun tuoma julkisuus voi tuoda elämääni. Takaraivossa kutkutti, että "TÄMÄ" on mun juttu. Päätin hakea! Mikä huikeinta! Tulin valituksi ja kilpaileminen olisi edessä syksyn kuvauksissa. Sinne oli valmistauduttava.

Heinäkuun alussa olimme kavereiden kanssa perinteisellä festivaali reissulla jossa tulemme aina käymään. Reissussa oli hauskaa, mutta päässä oli edelleen sekavaa vaikka halusinkin panostaa kilpailuun paljon. Reissun jälkeen kaikki mureni. Pää oli hajota ja olin valmis luovuttamaan kaikessa. En tahtonut, enään mitään, enkä olla kenenkään kanssa. Ajattelin, että kun putsaan kerralla pöydän ja hävitän kaiken nykyisen elämästäni, niin silloin on hyvä!
Ei se nyt ihan niin mene, eikä ole järkeä luopua niistä hyvistä asioista mitä itsellään jo oli, mutta kun olin ajatuksissani täysin sekaisin, niin en näitä mahtavia asioita huomannut, enkä osannut arvostaa.

11.7.2017 Kalenterissa lukee NEW ME!
Siinä oli todellinen käännekohta jolloin oli viimeistään tehtävä asiat niin kuin itse halusi, eli juuri sitä mitä teillekkin sitä olen kertonut. Nyt olen sen itse konkreettisesti kokenut.
Pienillä askelilla aloin korjaamaan elämääni. Teen joka päivä töitä, etten ota mtn turhaa elämääni mistä en nauti. Vähennän ylimääräistä puhelimen räpläystä ja jätän sivummalle ihmisiä joiden kanssa en ole päivittäin tekemisissä. Meinaa läheisetkin jäädä liian vähälle huomiolle.

Tuli syksyn kilpailut ja Suomen Paras Palomies kilpailu oli minulle tähän mennessä palomies uran huikein kokemus sitten koulusta valmistumisen jälkeen. Aivan älyttömän upea kokemus. Todella hienoa nähdä miten telkkaria tehdään oikeasti. Hienoja uusia ystäviä sain elämääni. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan, kun kilpailu alkaa näkymään SubTV:ltä Maaliskuussa.

Sattui myös hieman ikävämpää. Kaikessa tässä hässäkässä loukkasin kilpailussa olkapääni joka jouduttiin sitten lokakuussa operoimaan. Olen ollut sairaslomalla koko loppuvuoden 2017. Ahkera kuntouttaminen on tuonut tulosta ja kuntoutus sujuu oletettavalla aikataululla.

Joulukuuhun mahtui aivan huikea kokemus Suomen lapissa ja Saana tunturille kiipeäminen 4.12.2017 kun Suomi 100 juhlan kunniaksi koko Saana tunturi oli valaistu. Huikean hieno kokemus.

Joulu ja loppuvuosi vietettiin kotona rauhallisissa merkeissä.

Vuosi 2018 Alkaa totaalisesti rytinällä.
5.1.2018 Lähden hakemaan itselleni parasta syntymäpäivälahjaa Terveystalosta olkapääleikkauksen 3kk loppukontrollista. Jos kaikki on kohdillaan, niin sitten saa aloittaa kovemman harjoittelun ja töihin paluu alkaa häämöttämään. Tänään on aloitettu Mummin kanssa keittiöremontin suunnittelu joka toteutetaan heti kun käteni siihen antaa mahdollisuuden.

Syksyllä ostetun tontin siistiminen tulee eteen ja oman kodin suunnittelu on jo aloitettu. Tammikuun lopussa lähdetään taas jätkien kanssa Dubain lämpöön hakemaan vauhtia kesään. Odotan jo innolla töihin paluuta. Maaliskuussa on tulossa yksi uusi kuvaus juttu jota odotan todella innolla. Kerron siitä lisää kun saan siihen luvan.

Kevät 2018 tulee olemaan todella jännittävää aikaa ja odotan mitä TV projektit tuovat tullessaan. Toivottavasti paljon hyvää. Aijon varautua kaikkeen mahdollisimman hyvin.
Ystäviä ja läheisiä tulen näkemään entistäkin enemmän ja annan aikaa niille ja niihin asioihin joista oikeasti välitän.

Huh Huh Tämä on vuosi jota odotan todella innolla.

Pyyhi kaikki sellainen pois mistä et nauti elämässäsi täydellä teholla. Keskity omaan tekemiseen ja ole rohkeasti oma itsesi.

Uupumus ja itsensä löytäminen!

Ajattelin kertoa teille, miten pienistä muutoksista asiat voivat olla kiinni. Pohjustan hieman juttua. Työskentelen ammattipalomiehenä ja työrytmini kostuu 24h yhtäjaksoisesta työvuorosta ja sen jälkeisestä lepopäivästä ja kahdesta vapaapäivästä.  No ensimmäisenä sitä kuvittelee, että huh huh onpas paljon vapaata. Niin minäkin olen ajatellut ja mitäs sitä muuta välipäivinä kuin tekisi toisia hommia. Nyt olen melkein taukoamatta tehnyt kaikki vapaapäivät rakennustöitä ja hyvin luontevasti se meni.  Oli useita viikkoja jolloin tuli kuusipäiväistä viikkoa tehtyä joissa oli sisälle kaksi palokunnan 24h vuoroa ja neljä yli 8h raksapäivää. Näin nuorena sitä ajattelee, etteihän tässä mitään ja hyvin menee, mutta todellisuudessa kuormitus on ollut henkisesti ja fyysisesti helvetin raskas. En kerennyt tekemään juuri muuta kuin olemaan töissä.  Kaikki asiat jäivät puolitiehen. Olin myös muutoinkin hyvä sydämminen ja lupauduin auttamaan kaikkia. Paskat! ihmiset käyttävät avuliaisuuttani hyväkseen ja repivät siitä kaiken hyödyn. Rahaa kyllä tulee, mutta kaiken, myös osaan tuhlata. Neljä vuotta tätä rumbaa on jatkunut ja siihen sisään on mahtunut paljon paljon kaiken näköistä vastoinkäymistä ja fyysistä loukkaantumista.

Mutta Mutta. Nyt noin kolme viikkoa sitten sanoin itseni irti rakennushommista ja vaikka töitä teinkin erittäin hyvän ystäväni kanssa, niin tämän parempaa päätöstä en ole aikuisiälläni itseni takia tehnyt.  Palo ja rakkaus pelastajan ammattiani kohtaan on entisestään kasvanut ja olen töissä paljon energisempi. Työvuoron jälkeiset päivät käytetään palautumiseen, että ollaan taas virkeitä seuraavaan vuoroon. Sitä sinäkin tahdot soittaessasi hätänumeroon.

Fiilis on aivan uskomaton. Treenaaminen ja kaikki tekeminen maistuu erittäin hienolta. Olen jo minun juttujani kirjoitellessa puhunut paljon itselleen tekemisestä, mutta itse olen huomannut, että sanon ja kerron ihmisille, miten tahtoisin tehdä. No en yhtään ihmettele miksi Lifestyle on niin pinnalla ja nyt olen sen oikein todenteolla löytänyt ja olen siitä erittäin iloinen.

Nyt todella teen juuri niitä juttuja mistä itse tykkään. Toivottavasti omilla jutuillani pystyn kannustamaan muita olemaan omia itsejään. Älkää polttako työllä itseänne loppuun. Elämiä on vain yksi elettäväksi. Minä aijon elää sitä nyt täysillä ja omalla tyylilläni. Minulla on paljon kivoja juttuja tulossa. Seuratkaa minua ja olkaa ajan hermolla.

 Facebook MäoonvaanMä 

 Instagram @maoonvaanma

Seuraavissa jutuissa kerron mitä minun elämääni kuuluu ja missä vaikutan.

Kaikenlainen harrastaminen on tärkeää.

Näin Rion Olympialaisten päätyttyä moni media on aktivoitunut miettimään, missä menee vikaan huippu-urheilun osalta, kun ei mitali tulosta tullut toivotulla tavalla. Monet tahot puhuvat, että pitäisikö tukiavustuksia kohdentaa tiettyihin lajeihin, missä voitaisiin pärjätä olympialaisissa. Tästä puhutaan valtakunnallisesti. Mutta mitähän helvettiä?? Näinkö se nyt sitten pelaa, että media ja suuret tahot ohjaavat toimintaansa, niin että pitää valita joku näistä lajeista omakseen, jos siinä haluaa menestyä vaikkei laji kiinnostaisi itseään yhtään. Ei se nyt ihan näin voi mennä.

Se mikä minua tässä asiassa enimmäkseen kiinnostaa on se, miten minä voin harrastaa toimintaa kotikaupungissani ja lähiympäristössä. Suomessa monet yhdistykset toimii pääsääntöisesti vapaaehtoistoimin, varsinkin pienemmissä kunnissa. Olen huomannut monien yhdistysten toiminnassa hieman närkästyneisyyttä ja luovuttamisen makua. Henkilöstö ”ukkoontuu” ja toiminta ei ole vuosikausiin muuttunut miksikään. Yksi suurin tekijä on Kunta. Kunnan pitää tukea ehdottomasti kaikkia harrastusmuotoja tasavertaisesti. Ei todellakaan voida miettiä sitä, että eihän tuo ole mistään peräisin ja ei tuossa ole mitään järkeä. Mitä jos joku toinen pitääkin sitä toimintaa mielettömän hienona ja tykkää siitä , että sitä on omassa kotipaikassaan helppo harrastaa, niin siksi hän myös asuu täällä. Pitää ottaa ajattelumallia uudelle asteelle ja miettiä, mitä siitä seuraa jos pyrimme saamaan kaikille jotain.  Minun kotikaupungissani, kun kaikki on tottunut valittamaan ja vinkumaan, kun ei täällä ole mitään. No pitäisikö asialle tehdä jotain?  Pienillä muutoksilla ja oikeanlaisilla asioiden priorisoinnilla saataisiin paljon asioita aikaiseksi. Pelkästään ei voida ajatella, että kunnalta saataisiin valmis avustus ja sillä hoidetaan kaikki asiat. Jokainen yhdistys tai toimia tarvitsee aktiivisen ja toimeliaan vetäjän, jolla on halu viedä asioita eteenpäin. Älkää jääkö laakereilleen makaamaan ja tyytykö siihen, että täällä ei ole mitään mitä voisi tehdä.  Erittäin hyvä esimerkki löytyy Karkkilassa Tuorilan vapaaehtoinen palokunta ry.  Siellä ei jääty odottelemaan, mitä muut tekisivät asioille vaan otettiin itse ohjat ja aloitettiin oman kehityksen rakentaminen.  Tuloksena on ollut palokunnan suuri kehitys vuosien saatossa. Kaksi uutta paloautoa, kymmenkunta uutta miehistön jäsentä, kolmekymmentä nuorta palokunta harrastajaa ja viimeisimpänä upouusi paloasema, jossa erittäin mahtavat harrastetilat. Nämä kaikki vain siitä, kun henkilöstö tekee asioita puhtaasti sydämellä ja omaa intohimoa ajatellen. Kaikki on tehty vapaaehtoistoiminnalla ja saatu mahtavia tuloksia aikaan.  Näissä kaikissa on kunta ollut mukana tukemassa. Tämä toimikoon yhtenä esimerkkinä, että kyllä sitä saa aikaan, jos vain tahtoo eikä tyydy siihen tuttuun ja turvalliseen.

Toivon ihmisten saavan kipinää ja uusia näkökulmia kirjoituksistani. Voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon asioista, mitä pitää toimiva yhteisö sisällään ja mielipiteestäni perseelleen hoidetusta kunnallispolitiikasta. Tämä on myös iso kysymys harrastus mahdollisuuksien ylläpitämiseen kotikaupungissa.  Asiat eivät tule tarjottimella valmiin, vaan niiden eteen on nähtävä vaivaa. Yksi tärkeä asia menestykseen on avoimuus ja kyky tehdä kompromisseja. Olen nähnyt niin monta huonoa esimerkkiä, kun toiminnan vetäjällä on liian suuret mielipiteet ja oma näkemyksensä. Sellainen toiminnan johtaja ei ole minun mielestäni oikeanlainen johtamaan toimintaa. Voitte varmasti samaistua ja tiedätte sellaisia henkilöitä jotka näin toimivat. Useasti heidän alaisessa toiminnoissa on sellaista riitaa ja sanomista, mikä ei tue millään tavalla sitä tavoitetta jota toiminnalla haetaan.  Toimivan yhdistyksen tai yrityksen pyörittäminen ei ole mitään rakettitiedettä. On vain hyviä ja huonoja toimintatapoja.  Kaikki jotka toimitte harrastusten piirissä, niin aktivoitukaa ja ottakaa kaikki ilo irti toiminnastanne. Kehittäkää ja laajentakaa toimintaanne. Kunnan päättäjät herätkää ja miettikää mikä vie asioita eteenpäin, älkääkä miettikö kenen idea tämä nyt oli ja kuka siitä saa kunnian. Tehkää päätöksi yhdessä ja kaikkien etujen hyväksi. Välillä tuntuu ettei mistään tule mitään, mutta kun jaksaa vaan painaa oman tavoitteen eteen, niin kyllä siitä hyvä tulee. Positiivisuus auttaa jaksamaan.

Harraste rikasta syksyn alkua kaikille.

Avarakatseisuutta ja avointa mielialaa!

Nyt on kulunut tovi edellisestä kirjoituksesta, mutta ei se haittaa, koska kirjottelen tätä kuin siltä tuntuu ja on jotain pohdittavaa tai kerrottavaa.

Tässä on tapahtunut paljon asioita fyysisesti ja henkisesti. Suurimmat koitokset ovat kuitenkin käyty omassa päässäni. On hienoa ihan itse huomata kuinka erilaisista tilanteista sitä selviytyy ja oppii uusia asioita. Voin rehellisesti myöntää, että olen kasvanut muutamassa vuodessa henkisesti todella paljon.
No, mutta niihän meidän kaikkien olisi syytä!!!

Olen pohtinut ihan omaa elämääni, että mikä on sen tarkoitus ja mitä sille tahdon tehdä?
Niin olet sinäkin saattanut tehdä ja jopa useita kertoja. On ylä- ja alamäkiä. Toisinaan välillä vituttaa, niin että meinaa pää hajota ja välillä taas elämä on todella ihanaa ja rauhaisaa. No jokainen sen vain itse tietää, mitä tahtoo elämältään ja millaiseksi sen haluaa muokata. Minä haen jatkuvasti sitä omaa linjaani, mikä alkaa pikkuhiljaa (ehkä) muovautumaan oikeaan suuntaan. Saattaa olla, että ystävät, sukulaiset ja piirit missä pyörit voivat vaikuttaa sinun suuntaasi. Olen omalta kohdaltani huomannut, ettei sillä loppujenlopuksi ole paskankaan väliä, mitä muut sanovat. Itse tiedän sen erittäin hyvin, että välittä tuntuu toisten sanominen pahalta ja voi tuntua siltä, että tehdäämpäs noin kun toi nyt niin sanoi. Paskat!
Pitää osata valikoida itselleen oikeat asiat, mitä elämäänsä ottaa oppina muilta ja mitä ei toisilta tarvitse. Se ei sitten olekkaan mikään helppo homma. Ainakaan minulle, joka on tämmöinen tunnehirmu. Uskon, kun katsoo asioita avarakatseisesti eikä vain tuijota yhtä asiaa silmät kiiluen, niin pääsee paljon helpommin itseään miellyttävään lopputulokseen.

Olen onnekas, kun omaan henkisesti rikkaan lähipiirin, mistä olen saanut paljon erinäköisiä ajattelutapoja elämään. Siksi ihmiset tarvitsevat lähimmäisiään ja ystäviään. Ei ole pitkään, kun ystäväni huomauttivat minua, että meneeköhän liian kovaa ja onko liian monta rautaa tulessa yhtäaikaan. Aluksi kielsin asian, koska "mitä ne nyt mun elämästä tietää". Tietääpähän hyvinkin ja kyllä ne minut tuntee. He näkevät asiat eri näkökulmasta kuin minä. Saattaa aluksi tuntua ikävältä, mutta kun ei ota ystävien kommentteja syyllistävänä, vaan neuvovana kantana. Monet ystäväni ovat minua paljon vanhemppia ja täytyy myötää, että kyllä he jotain saattaa tietääkkin elämän koukeroista. Puhumattakaan veljestäni ja tyttöystävästäni, jotka molemmat ovat näissä asioissa minua piirun verran edellä, ehkä johtuen heidän koulutuksestaan ja rauhallisesta luonteestaan. Kaikenkaikkiaan tämä on vain rikkaus minulle. Painan kovaa eteenpäin, mutta toisinaan on otettava  vauhtia pois. Onneksi lähipiirini on sellainen, että he huomauttavat minua tekemisistäni. Näin toimin itsekkin, jotta voisin olla heille yhtä hyvä tuki, kuin he ovat minulle.
Minulla on suuret tavoitteet elämässäni, mutta myönnettävä se on, ettei sinne yksin selviä. Se ei ole mikään häpeä vaan kunnia. Toivon sinultakin, että olet rohkeasti sitä mitä olet ja edustat omaa itseäsi, sekä teet elämåästäsi juuri sinun omasi. Kaikella tekemisellä pitää olla vahva perusta, jotta siihen voi rakentaa hulppean päällisen.
Elämässäni en tahdo edustaa mitään roolia, vaan ihan omaa itseäni, minkä takana pystyn rehellisesti seisomaan.  Kaikkia ei voi miellyttää, mutta niin ei tarvitsekkaan. Tämä kirjoittaminen on minusta hauskaa ja luontevaa, vaikkaikin kieliopillisesti hieman sekavaa. Tämä on helppo tapa kertoa tuntemuksistaan. Tahdon olla esimerkillinen muille ja tuottaa halukkaille tällä hyvän mielen. Kaikki saavat ihan itse pättää lukevatko tätä vai eivät. Uskon, monen pystyvän samaistumaan tekstiini ja tuntemuksiini. Siksi teen tätä ja jaksan monissa asioissa eteenpäin.

Missä Mies Ratsastaa!

Juhannus on jo ovella ja muutama kuukausi on päässyt vierehtämään viime tekstistä. Monet ystäväni ovat sitä jo odottaneet. He ovat ihmetelleet kuinka minulla nyt niin kiire on, kun en kerkeä tekstiä edes kirjoittamaan!!
Olen luonteeltani hyvin avoin ja autan kaikkia mahdollisuuksien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt ollessani sairaslomalla poikki menneen eturistisiteeni takia, vasta alan tajuamaan, kuinka kiireinen elämäni on ja kuinka se painottuu suurimmaksi osaksi muiden auttamisesta ja asioista, jota muut tarvitsevat.
Joten olen entisestään oppinut itsestäni ja rentouttanut asennattani elämään ja jokapäiväiseen tekemiseen. Vois sanoa, että tämä loukkaantuminen ja töistä pois olo ei ole ollut helppoa pääkopalle.
Hyvä ystäväni on minulle aina sanonut, että asiat järjestyy tavalla tai toisella. Päivä päivältä tajuan sen paremmin ja paremmin. Asiat vaan pitää prioirisoida tärkeysjärjestykseen.

No mitä sitten olen tehnyt!!!

Toimin Karkkiassa palokuntayhdistyksen hallituksenpuheenjohtajana ja samalla uuden paloasemaprojektin päävetäjänä Sen kyllä sanon, että on sitten toullaisessa erikoisrakentamisessa monia monia monia pyrokrtatisia koukeroita. Huoh! No siihen on aikaa mennyt 2,5 vuotta ja nyt se rakentaminen vasta alkaa.

Olen intohimoinen kamppailu-urheilun harrastaja, MUTTA nyt lukkopaini kisoissa tapahtunut loukkaantuminen pisti asiat aivan uuteen valoon. Myönnettäköön, että henkisesti ja fyysisesti ei ole varaa enään samanlaiseen loukkaantumiseen ja 5 kuukauden sairaslomaan. Rakastan työtäni ja odotan innolla ensimmäistä työvuoroa heinäkuun alussa. Olen tarmoa täys ja aionkin laittaa uuden vaihteen silmään tekemisessäni töissä, kun lähitulevaisuuden tavoitteen ovat urallani korkealla.

Nyt syksyn mittaan aloitan Riihimäellä Trainincamp korjaamon tiloissa henkilökohtaisen liikunta valmentajan sivutyöt. Joita duunaillaan Tmi MäoonvaanMä osalta. Vink Vink !

Pakolliseksi ja tässä vaiheessa parhaaksi ratkaisuksi muodostui, myös eteen tullut muutto. Sitäkin olen miettinyt monelta eri kantilta ja hieman pelonsekaisintuntein, mutta ratkaisuuni olen hyvinkin tyytyväinen ja uskon sen toimivan todella hyvin.

Uusin aluevaltaus sai eilen ensiaskeleensa. Kävin valokuvausliikkeessä teettämässä hieman kuvia, joista voi kehkeytyä vaikka mitä. Jokatapauksessa niistä jää ainakin hyvä muisto ja huippu kokemus.
Kuvauspäivä oli todella antoisa ja tykkäsin todella kovasti olla kuvattavana. Mitä enemmän kuvia otettiin sen paremmin se alkoi sujumaan.

Kokonaisuutta, kun katsoo niin odotan erittäin innolla tulevaa syksyä ja sen tuomia haasteita. En ainakaan voi sanoa, että eläisin ihan peruskaavan mukaista elämää.

Nyt on vielä hetki aikaa ystäville ja lähimmäisille, joten yritetään hyödyntää se aika mahdollisimman hyvin. Erittäin mukavaa ja raikasta Juhannus viikkoa kaikille lukijoille. Tavataan Juhannuksena paikallisella tanssilavalla!

Tässä kuvauksien antia!   Mitä olette mieltä?

-Jussi

Kateus ! Katkeruus ! Turha ajattelu!

Oletteko kuulleet kateellisista ihmisistä tai sellaisista henkilöistä, jotka keskustelevat asioista, mitä muilla on tai ei ole. Sellaisia keskuudessamme on hyvinkin paljon. Puhutaan asioista, mitkä eivät oikeastaan kosketa millään lailla omaa elämää. Puhutaan, että naapuri on ostanut uuden auton tai vaikka uusia vaatteita. Se on kyllä kumma, että se on asia, mikä kiinnostaa aina ihmisiä. Jokainen, kun olisi ihan omanlaisensa ja keskittyisi asioihin, mitä itsellään on tai mistä haaveilee.



Tässä hyvä esimerkki, kun tuli viimeviikola hommattua minulle uusi auto.









MIKSI?MIKSI?MIKSI?MIKSI?

Koska MäoonvaanMä ja tämä on minulle hyvä!

Huomaatko HETI sinulla heräsi joku ajatus! Miksi sillä on tommoinen auto? Millä rahalla sekin sen muka on ostanut? VAU onpa siisti! tai onpa ruma! Näin se vaan on, että ihmisillä herää aina ensimmäisenä jokin mielipide ja asia mieleen toisen asioista ja tekemisestä. Näin sinullekin heräsi! Eikö? Toivottavasti positiivinen ja sopeutuvainen ajattelu. Koska tämäkään maailman pikkuasia ei vaikuta sinun arkiseen elämään mitenkään.

Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus millään tavalla kehua itseäni ja pröystäillä, että olen ostanut uuden auton ja tahtoisin sillä tehdä jonkun kateelliseksi. Sellainen ei minua kiinnosta millään tavalla, mutta tiedän jo kirjoittaessani tätä juttua, että jotain tämäkin MINUN asia saattaa närästää ja herättää vitusta sekä kateutta. Aivan turhaan, koska siitä ei hyödy kukaan. Tämäkin pikkuostos on ihan minun omaan käyttööni ja minulle sopiva menopeli minun tarpeisiini. Jos mietit, miten silläkin voi olla tuollaiseen varaa, niin minäpä kerron! Kävelin spontaanisti paikalliseen autoliikkeeseen ja sanoin haluavani vaihtaa autoa. Kauppias hieraisi käsiään ja sanoi, että istu alas niin jutellaan. Vajaan tunnin reissu ja uusi pirssi pihassa. Se on totuus, että eihän tavallisella pulliaisella ole muuta mahdollisuutta, kuin ottaa auto osamaksulla. Mutta älä turhaan luule, että se onnistuu noin vain. Siihen suosittelen käyttämään laskinta tarkistaakseen, onko siihen mahdollisuutta. Kuitenkin se on vain maksettava keinolla tai toisella kokonaisuudessaan takaisin.

Tavallinen suomalainen jörö ei millään uskalla myöntää eikä varsinkaan kehtaa kertoa, että "kyllä" minä otin auton osamaksulla ja rahoitusyhtiö omistaa sen! OHO juurihan sanoin sen. Minua henkilökohtaisesti ihmetyttää ja naurattaa suomalaisten omaperäisyys ja totuuden piilotteleminen sen toivossa, että näytettäisiin paljon siistimmältä ihmisiltä, mitä todellisuudessa ollaan. Vielä enemmän ihmetyttää, kun ihmiset ostavat asioita ja tavaroita, jotta sopeutuisivat muotiin ja nykypäivään ainoastaan, kun se on siistii ja näyttääkseen muille. Vaikka ei olisi mitään käyttöä asialle/esineelle. En minäkään hauku ja naura ystävilleni kenellä on vanha nokialainen, millä juuri ja juuri pystyy soittamaan puhelun ja laittamaan tekstiviestin. Miksi hän ostaisi älypuhelimen, jos ei omasta mielestään sitä tarvitse?!?  MÄ ainakin porskutan eteenpäin just minun tyylillä, enkä välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat. Jos minun tyylini ei jotain miellytä, niin en myöskään sille mitään voi, koska se on hänen mielipiteensä.

Älä ole kateellinen kenellekään ! Ole sitä mitä olet ja kiinnitä huomio niihin asioihin, mitä sinulla jo on, äläkä niihin mitä sinulta puuttuu ja mitä jollain toisella on. Muista haaveilla asioista ja toteuttaa sinulle tärkeitä juttuja. Et elä täällä ketään muuta varten, vaan ihan omaa itseäsi varten. Mutta minä en ainakaan tule täällä pärjäämään ilman ystävien ja lähimmäisten tukea. muista pitää heistäkin huoli. Avoin ja rehellinen ihminen voittaa aina.


Loppuun Kaikkien huulille hymyn tuova Selfietukka :D Kävin luotto kampaajalla"<3Anni" teettämässä kevään kuumimman tiputukan.  Aikamoinen töyhtö! Hahahahahahaaa!