Edellisen päivityksen myötä ollaan päästy huikeaan alkuvuoteen rytinällä kiinni.
Kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan. Olkapää kuntoutui odotetussa ajassa ja töihin pääsin palaamaan 18.2.2018. Melkein kuuden kuukauden sairasloma jonka käytin viisaasti olkapään kuntouttamiseen. Se tuotti tulosta ja kädestä tuli aikaisempaa vahvempi. Töitä on toki tehtävä jokainen päivä, jotta kroppa pysyy hyvässä kunnossa. Kaikki muutkin pienet askareet ovat päässeet onnistuneesti käyntiin. Olen erittäin tyytyväinen tekemiini pieniin ratkaisuihin, jotka muuttavat olennaisesti koko elämäni kuvaa.
Kaikki on varmasti huomanneet, että Suomen Paras Palomies ohjelma on startannut torstai illoissa subilla. Ja nyt minusta on myös saatu valmiiksi kuvattua Arman pohjantähden alla kolmannen tuotantokaudelle jakso elämästäni ja palomiehen työstä. Todella hieno kokemus. Käydään paremmin näitä ohjelmia läpi omissa päivityksissään.
Olen ollut paljon esillä, sosiaalisessa mediassa, lehdissä ja nyt vielä telkkarissa. Se on minusta ollut erittäin kiintoisaa ja antoisaa moneltakin osalta. Minua on hieman jännittänyt, että millainen vastaanotto näillä on. Monet ihmiset ovat kyselleen minulta Suomen Paras Palomies kisasta ja varsinkin ensimmäisestä jaksosta ja sen tehtävistä. Olen myös nähnyt pieniä lieveilmiöitä. Omat ystävät jopa hieman pelkäävät, että minulla nousee homma huppuun ja alan ylpistyä ohjelmien tuomasta huomiosta. Myönnän, että huomio on minulle oikein tervetullut asia, mutta ei se saa minua muuttaa ihmisenä. Olen myös kuullut muiden suusta, että olisin huomion kipeä ja tyrkyttäisin itseäni joka paikkaan. NIIN?? Onko se minun tyrkyttämistä vai toisen ihmisen katkeruutta, kun hän ei ole tässä samassa onnellisessa asemassa kuin minä?!? En osaa sanoa, koska tällaiset ihmiset tyytyvät kommentoimaan asiaa vaikka heillä ei olisi minkäänlaista tietoa asioiden taustoista, eikä minun toiminnan tarkoituksesta. Monet ihmiset seuraavat elämääni ja toimintojani, vaikka eivät sitä sosiaalisessa mediassa kerro. Vasta kasvotusten kommentoivat asiaa jonka ovat sivuiltani lukenut jolloin tiedän heidän seuraavan toimintojani. Hauskaa, mutta aivan turhaan jännitätte mitä muut sanovat. Olkaa ylpeitä kun olette juuri tuollaisia kuin olette.
Tiedostan hyvin, että meidän yhteiskunta on nykyään hyvinkin kiihkomielistä, eikä huomioida toista ihmistä silloin kun halutaan kiivaasti tuoda oma mielipide esille. Itselle se on jokapäiväistä oppimista elämään omien tunteiden ja muiden sanomisten keskellä. Itse olen tieni valinnut ja siitä erittäin kovasti myös nautin. Odotan innolla, että Suomen Paras Palomies pääsee kunnolla vauhtiin ja kansa pääsee ohjelman pariin.
Olen valmis kaikkeen uuteen mukaan. Tämän kevään ohjelmat näyttävät, mitä uutta ja hienoa sisältöä ne tuovat elämääni. Olen jo paljon jo saanut, mutta kunnianhimoisena ihmisenä paljon on vielä saavuttamatta. Toivon, että te kaikki huomioisitte omassa elämässänne sen ns. oman linjan, mitä haluatte kulkea. Antakaa myös kaikille muille siihen mahdollisuus.
Minä elän nyt jännittäviä muutoksen aikoja josta aion ottaa kaiken ilon irti. Näitä asioita voin sitten vanhana lämmöllä miettiä.
Aloita muutos heti! Tee työtä onnistumisesi eteen.
Elävästä elämästä. Suhteeni urheiluun ja erilaisiin ihmisiin. Rakkaudesta elämään! Simply Life!
maanantai 2. huhtikuuta 2018
tiistai 2. tammikuuta 2018
2017-2017
2017-2018
Vuosi on vaihtunut ja on aika summata mennyt vuosi pakettiin ja kertoa hieman tulevasta!
Ajattelen mennyttä vuotta erittäin opettavaisena ja itseäni tutkivana. Hyvin siitä kertoo se, että olen kirjoittanut blogiini viimeksi yli vuosi sitten. Mihin aika kuluu ja mitä olen touhuillut. No nyt on uusi sivu käännetty ja asiat loksahtelee pala palalta kohdilleen.
Summaan asioita, mitä minulle jäi vuodesta mieleen ja tapahtumia joista on hienoja kokemuksia ja asioita joissa on vielä opittavaa.
Alkuvuosi 2017 alkoi oikeastaan melko normaaleissa ympyröissä.
Helmikuussa lähdimme jätkien kanssa Dubaihin lomalle. Sysimustasta Etelä-Suomesta etelän lämpöön teki erittäin hyvää ja sai uusia virikkeitä omaan tekemiseen.
Jotenkin koko kevät meni kuitenkin ns. sumussa ja muille asioita tehdessä. Taas olin kompastunut siihen tuttuun kiveen jolloin en taaskaan osannut sanoa EI ja olla olematta liittymättä ja tarttumatta kaikkiin pieniinkin juttuihin. Huomasin, että taas olin aivan risteyksessä omien ajatuksieni kanssa. Kesä häämötti ovella ja päivät vain vilisivät ympäriinsä ja ei oikein tullut tehtyä mitään johdonmukaista vaikka kalenteri oli aivan turvoksissa kaikenlaista sälää.
Kesä tuli rytisten ja päässä oli älytön pyörremyrsky käynnissä vaikken sitä itselleni edes myöntänyt.
Ennen Juhannusta näin ilmoituksen, että uuteen TV formaattiin haetaan kymmentä palomiestä kilpailemaan erilaisissa palomies tehtävissä. Pyöritin pitkään asiaa päässäni ja pohdin, että uskallanko. Mitä positiivista ja toisaalta mitä negatiivista kilpailun tuoma julkisuus voi tuoda elämääni. Takaraivossa kutkutti, että "TÄMÄ" on mun juttu. Päätin hakea! Mikä huikeinta! Tulin valituksi ja kilpaileminen olisi edessä syksyn kuvauksissa. Sinne oli valmistauduttava.
Heinäkuun alussa olimme kavereiden kanssa perinteisellä festivaali reissulla jossa tulemme aina käymään. Reissussa oli hauskaa, mutta päässä oli edelleen sekavaa vaikka halusinkin panostaa kilpailuun paljon. Reissun jälkeen kaikki mureni. Pää oli hajota ja olin valmis luovuttamaan kaikessa. En tahtonut, enään mitään, enkä olla kenenkään kanssa. Ajattelin, että kun putsaan kerralla pöydän ja hävitän kaiken nykyisen elämästäni, niin silloin on hyvä!
Ei se nyt ihan niin mene, eikä ole järkeä luopua niistä hyvistä asioista mitä itsellään jo oli, mutta kun olin ajatuksissani täysin sekaisin, niin en näitä mahtavia asioita huomannut, enkä osannut arvostaa.
11.7.2017 Kalenterissa lukee NEW ME!
Siinä oli todellinen käännekohta jolloin oli viimeistään tehtävä asiat niin kuin itse halusi, eli juuri sitä mitä teillekkin sitä olen kertonut. Nyt olen sen itse konkreettisesti kokenut.
Pienillä askelilla aloin korjaamaan elämääni. Teen joka päivä töitä, etten ota mtn turhaa elämääni mistä en nauti. Vähennän ylimääräistä puhelimen räpläystä ja jätän sivummalle ihmisiä joiden kanssa en ole päivittäin tekemisissä. Meinaa läheisetkin jäädä liian vähälle huomiolle.
Tuli syksyn kilpailut ja Suomen Paras Palomies kilpailu oli minulle tähän mennessä palomies uran huikein kokemus sitten koulusta valmistumisen jälkeen. Aivan älyttömän upea kokemus. Todella hienoa nähdä miten telkkaria tehdään oikeasti. Hienoja uusia ystäviä sain elämääni. Katsotaan mitä kevät tuo tullessaan, kun kilpailu alkaa näkymään SubTV:ltä Maaliskuussa.
Sattui myös hieman ikävämpää. Kaikessa tässä hässäkässä loukkasin kilpailussa olkapääni joka jouduttiin sitten lokakuussa operoimaan. Olen ollut sairaslomalla koko loppuvuoden 2017. Ahkera kuntouttaminen on tuonut tulosta ja kuntoutus sujuu oletettavalla aikataululla.
Joulukuuhun mahtui aivan huikea kokemus Suomen lapissa ja Saana tunturille kiipeäminen 4.12.2017 kun Suomi 100 juhlan kunniaksi koko Saana tunturi oli valaistu. Huikean hieno kokemus.
Joulu ja loppuvuosi vietettiin kotona rauhallisissa merkeissä.
Vuosi 2018 Alkaa totaalisesti rytinällä.
5.1.2018 Lähden hakemaan itselleni parasta syntymäpäivälahjaa Terveystalosta olkapääleikkauksen 3kk loppukontrollista. Jos kaikki on kohdillaan, niin sitten saa aloittaa kovemman harjoittelun ja töihin paluu alkaa häämöttämään. Tänään on aloitettu Mummin kanssa keittiöremontin suunnittelu joka toteutetaan heti kun käteni siihen antaa mahdollisuuden.
Syksyllä ostetun tontin siistiminen tulee eteen ja oman kodin suunnittelu on jo aloitettu. Tammikuun lopussa lähdetään taas jätkien kanssa Dubain lämpöön hakemaan vauhtia kesään. Odotan jo innolla töihin paluuta. Maaliskuussa on tulossa yksi uusi kuvaus juttu jota odotan todella innolla. Kerron siitä lisää kun saan siihen luvan.
Kevät 2018 tulee olemaan todella jännittävää aikaa ja odotan mitä TV projektit tuovat tullessaan. Toivottavasti paljon hyvää. Aijon varautua kaikkeen mahdollisimman hyvin.
Ystäviä ja läheisiä tulen näkemään entistäkin enemmän ja annan aikaa niille ja niihin asioihin joista oikeasti välitän.
Huh Huh Tämä on vuosi jota odotan todella innolla.
Pyyhi kaikki sellainen pois mistä et nauti elämässäsi täydellä teholla. Keskity omaan tekemiseen ja ole rohkeasti oma itsesi.
maanantai 14. marraskuuta 2016
Uupumus ja itsensä löytäminen!
Ajattelin
kertoa teille, miten pienistä muutoksista asiat voivat olla kiinni. Pohjustan
hieman juttua. Työskentelen ammattipalomiehenä ja työrytmini kostuu 24h yhtäjaksoisesta
työvuorosta ja sen jälkeisestä lepopäivästä ja kahdesta vapaapäivästä. No ensimmäisenä sitä kuvittelee, että huh huh
onpas paljon vapaata. Niin minäkin olen ajatellut ja mitäs sitä muuta välipäivinä
kuin tekisi toisia hommia. Nyt olen melkein taukoamatta tehnyt kaikki vapaapäivät
rakennustöitä ja hyvin luontevasti se meni.
Oli useita viikkoja jolloin tuli kuusipäiväistä viikkoa tehtyä joissa
oli sisälle kaksi palokunnan 24h vuoroa ja neljä yli 8h raksapäivää. Näin
nuorena sitä ajattelee, etteihän tässä mitään ja hyvin menee, mutta
todellisuudessa kuormitus on ollut henkisesti ja fyysisesti helvetin raskas. En
kerennyt tekemään juuri muuta kuin olemaan töissä. Kaikki asiat jäivät puolitiehen. Olin myös
muutoinkin hyvä sydämminen ja lupauduin auttamaan kaikkia. Paskat! ihmiset
käyttävät avuliaisuuttani hyväkseen ja repivät siitä kaiken hyödyn. Rahaa kyllä
tulee, mutta kaiken, myös osaan tuhlata. Neljä vuotta tätä rumbaa on jatkunut
ja siihen sisään on mahtunut paljon paljon kaiken näköistä vastoinkäymistä ja
fyysistä loukkaantumista.
Mutta Mutta.
Nyt noin kolme viikkoa sitten sanoin itseni irti rakennushommista ja vaikka
töitä teinkin erittäin hyvän ystäväni kanssa, niin tämän parempaa päätöstä en
ole aikuisiälläni itseni takia tehnyt.
Palo ja rakkaus pelastajan ammattiani kohtaan on entisestään kasvanut ja
olen töissä paljon energisempi. Työvuoron jälkeiset päivät käytetään
palautumiseen, että ollaan taas virkeitä seuraavaan vuoroon. Sitä sinäkin
tahdot soittaessasi hätänumeroon.
Fiilis on aivan
uskomaton. Treenaaminen ja kaikki tekeminen maistuu erittäin hienolta. Olen jo
minun juttujani kirjoitellessa puhunut paljon itselleen tekemisestä, mutta itse
olen huomannut, että sanon ja kerron ihmisille, miten tahtoisin tehdä. No en
yhtään ihmettele miksi Lifestyle on niin pinnalla ja nyt olen sen oikein todenteolla
löytänyt ja olen siitä erittäin iloinen.
Nyt todella
teen juuri niitä juttuja mistä itse tykkään. Toivottavasti omilla jutuillani
pystyn kannustamaan muita olemaan omia itsejään. Älkää polttako työllä itseänne
loppuun. Elämiä on vain yksi elettäväksi. Minä aijon elää sitä nyt täysillä ja
omalla tyylilläni. Minulla on paljon kivoja juttuja tulossa. Seuratkaa minua ja
olkaa ajan hermolla.
Facebook
MäoonvaanMä
Instagram @maoonvaanma
Seuraavissa
jutuissa kerron mitä minun elämääni kuuluu ja missä vaikutan.
tiistai 23. elokuuta 2016
Kaikenlainen harrastaminen on tärkeää.
Näin Rion
Olympialaisten päätyttyä moni media on aktivoitunut miettimään, missä menee
vikaan huippu-urheilun osalta, kun ei mitali tulosta tullut toivotulla tavalla.
Monet tahot puhuvat, että pitäisikö tukiavustuksia kohdentaa tiettyihin
lajeihin, missä voitaisiin pärjätä olympialaisissa. Tästä puhutaan
valtakunnallisesti. Mutta mitähän helvettiä?? Näinkö se nyt sitten pelaa, että
media ja suuret tahot ohjaavat toimintaansa, niin että pitää valita joku näistä
lajeista omakseen, jos siinä haluaa menestyä vaikkei laji kiinnostaisi itseään
yhtään. Ei se nyt ihan näin voi mennä.
Se mikä
minua tässä asiassa enimmäkseen kiinnostaa on se, miten minä voin harrastaa
toimintaa kotikaupungissani ja lähiympäristössä. Suomessa monet yhdistykset
toimii pääsääntöisesti vapaaehtoistoimin, varsinkin pienemmissä kunnissa. Olen
huomannut monien yhdistysten toiminnassa hieman närkästyneisyyttä ja
luovuttamisen makua. Henkilöstö ”ukkoontuu” ja toiminta ei ole vuosikausiin
muuttunut miksikään. Yksi suurin tekijä on Kunta. Kunnan pitää tukea
ehdottomasti kaikkia harrastusmuotoja tasavertaisesti. Ei todellakaan voida
miettiä sitä, että eihän tuo ole mistään peräisin ja ei tuossa ole mitään
järkeä. Mitä jos joku toinen pitääkin sitä toimintaa mielettömän hienona ja tykkää siitä
, että sitä on omassa kotipaikassaan helppo harrastaa, niin siksi hän myös asuu
täällä. Pitää ottaa ajattelumallia uudelle asteelle ja miettiä, mitä siitä
seuraa jos pyrimme saamaan kaikille jotain.
Minun kotikaupungissani, kun kaikki on tottunut valittamaan ja vinkumaan,
kun ei täällä ole mitään. No pitäisikö asialle tehdä jotain? Pienillä muutoksilla ja oikeanlaisilla
asioiden priorisoinnilla saataisiin paljon asioita aikaiseksi. Pelkästään ei
voida ajatella, että kunnalta saataisiin valmis avustus ja sillä hoidetaan
kaikki asiat. Jokainen yhdistys tai toimia tarvitsee aktiivisen ja toimeliaan
vetäjän, jolla on halu viedä asioita eteenpäin. Älkää jääkö laakereilleen
makaamaan ja tyytykö siihen, että täällä ei ole mitään mitä voisi tehdä. Erittäin hyvä esimerkki löytyy Karkkilassa
Tuorilan vapaaehtoinen palokunta ry.
Siellä ei jääty odottelemaan, mitä muut tekisivät asioille vaan otettiin
itse ohjat ja aloitettiin oman kehityksen rakentaminen. Tuloksena on ollut palokunnan suuri kehitys
vuosien saatossa. Kaksi uutta paloautoa, kymmenkunta uutta miehistön jäsentä,
kolmekymmentä nuorta palokunta harrastajaa ja viimeisimpänä upouusi paloasema, jossa erittäin mahtavat harrastetilat. Nämä kaikki vain siitä, kun henkilöstö
tekee asioita puhtaasti sydämellä ja omaa intohimoa ajatellen. Kaikki on tehty
vapaaehtoistoiminnalla ja saatu mahtavia tuloksia aikaan. Näissä kaikissa on kunta ollut mukana
tukemassa. Tämä toimikoon yhtenä esimerkkinä, että kyllä sitä saa aikaan, jos
vain tahtoo eikä tyydy siihen tuttuun ja turvalliseen.
Toivon
ihmisten saavan kipinää ja uusia näkökulmia kirjoituksistani. Voisin kirjoittaa
vaikka kuinka paljon asioista, mitä pitää toimiva yhteisö sisällään ja
mielipiteestäni perseelleen hoidetusta kunnallispolitiikasta. Tämä on myös iso
kysymys harrastus mahdollisuuksien ylläpitämiseen kotikaupungissa. Asiat eivät tule tarjottimella valmiin, vaan
niiden eteen on nähtävä vaivaa. Yksi tärkeä asia menestykseen on avoimuus ja
kyky tehdä kompromisseja. Olen nähnyt niin monta huonoa esimerkkiä, kun
toiminnan vetäjällä on liian suuret mielipiteet ja oma näkemyksensä. Sellainen
toiminnan johtaja ei ole minun mielestäni oikeanlainen johtamaan toimintaa.
Voitte varmasti samaistua ja tiedätte sellaisia henkilöitä jotka näin toimivat.
Useasti heidän alaisessa toiminnoissa on sellaista riitaa ja sanomista, mikä ei
tue millään tavalla sitä tavoitetta jota toiminnalla haetaan. Toimivan yhdistyksen tai yrityksen
pyörittäminen ei ole mitään rakettitiedettä. On vain hyviä ja huonoja toimintatapoja. Kaikki jotka toimitte harrastusten piirissä,
niin aktivoitukaa ja ottakaa kaikki ilo irti toiminnastanne. Kehittäkää ja
laajentakaa toimintaanne. Kunnan päättäjät herätkää ja miettikää mikä vie
asioita eteenpäin, älkääkä miettikö kenen idea tämä nyt oli ja kuka siitä saa
kunnian. Tehkää päätöksi yhdessä ja kaikkien etujen hyväksi. Välillä tuntuu
ettei mistään tule mitään, mutta kun jaksaa vaan painaa oman tavoitteen eteen,
niin kyllä siitä hyvä tulee. Positiivisuus auttaa jaksamaan.
sunnuntai 6. syyskuuta 2015
Avarakatseisuutta ja avointa mielialaa!
Nyt on kulunut tovi edellisestä kirjoituksesta, mutta ei se haittaa, koska kirjottelen tätä kuin siltä tuntuu ja on jotain pohdittavaa tai kerrottavaa.
Tässä on tapahtunut paljon asioita fyysisesti ja henkisesti. Suurimmat koitokset ovat kuitenkin käyty omassa päässäni. On hienoa ihan itse huomata kuinka erilaisista tilanteista sitä selviytyy ja oppii uusia asioita. Voin rehellisesti myöntää, että olen kasvanut muutamassa vuodessa henkisesti todella paljon.
No, mutta niihän meidän kaikkien olisi syytä!!!
Olen pohtinut ihan omaa elämääni, että mikä on sen tarkoitus ja mitä sille tahdon tehdä?
Niin olet sinäkin saattanut tehdä ja jopa useita kertoja. On ylä- ja alamäkiä. Toisinaan välillä vituttaa, niin että meinaa pää hajota ja välillä taas elämä on todella ihanaa ja rauhaisaa. No jokainen sen vain itse tietää, mitä tahtoo elämältään ja millaiseksi sen haluaa muokata. Minä haen jatkuvasti sitä omaa linjaani, mikä alkaa pikkuhiljaa (ehkä) muovautumaan oikeaan suuntaan. Saattaa olla, että ystävät, sukulaiset ja piirit missä pyörit voivat vaikuttaa sinun suuntaasi. Olen omalta kohdaltani huomannut, ettei sillä loppujenlopuksi ole paskankaan väliä, mitä muut sanovat. Itse tiedän sen erittäin hyvin, että välittä tuntuu toisten sanominen pahalta ja voi tuntua siltä, että tehdäämpäs noin kun toi nyt niin sanoi. Paskat!
Pitää osata valikoida itselleen oikeat asiat, mitä elämäänsä ottaa oppina muilta ja mitä ei toisilta tarvitse. Se ei sitten olekkaan mikään helppo homma. Ainakaan minulle, joka on tämmöinen tunnehirmu. Uskon, kun katsoo asioita avarakatseisesti eikä vain tuijota yhtä asiaa silmät kiiluen, niin pääsee paljon helpommin itseään miellyttävään lopputulokseen.
Olen onnekas, kun omaan henkisesti rikkaan lähipiirin, mistä olen saanut paljon erinäköisiä ajattelutapoja elämään. Siksi ihmiset tarvitsevat lähimmäisiään ja ystäviään. Ei ole pitkään, kun ystäväni huomauttivat minua, että meneeköhän liian kovaa ja onko liian monta rautaa tulessa yhtäaikaan. Aluksi kielsin asian, koska "mitä ne nyt mun elämästä tietää". Tietääpähän hyvinkin ja kyllä ne minut tuntee. He näkevät asiat eri näkökulmasta kuin minä. Saattaa aluksi tuntua ikävältä, mutta kun ei ota ystävien kommentteja syyllistävänä, vaan neuvovana kantana. Monet ystäväni ovat minua paljon vanhemppia ja täytyy myötää, että kyllä he jotain saattaa tietääkkin elämän koukeroista. Puhumattakaan veljestäni ja tyttöystävästäni, jotka molemmat ovat näissä asioissa minua piirun verran edellä, ehkä johtuen heidän koulutuksestaan ja rauhallisesta luonteestaan. Kaikenkaikkiaan tämä on vain rikkaus minulle. Painan kovaa eteenpäin, mutta toisinaan on otettava vauhtia pois. Onneksi lähipiirini on sellainen, että he huomauttavat minua tekemisistäni. Näin toimin itsekkin, jotta voisin olla heille yhtä hyvä tuki, kuin he ovat minulle.
Minulla on suuret tavoitteet elämässäni, mutta myönnettävä se on, ettei sinne yksin selviä. Se ei ole mikään häpeä vaan kunnia. Toivon sinultakin, että olet rohkeasti sitä mitä olet ja edustat omaa itseäsi, sekä teet elämåästäsi juuri sinun omasi. Kaikella tekemisellä pitää olla vahva perusta, jotta siihen voi rakentaa hulppean päällisen.
Elämässäni en tahdo edustaa mitään roolia, vaan ihan omaa itseäni, minkä takana pystyn rehellisesti seisomaan. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta niin ei tarvitsekkaan. Tämä kirjoittaminen on minusta hauskaa ja luontevaa, vaikkaikin kieliopillisesti hieman sekavaa. Tämä on helppo tapa kertoa tuntemuksistaan. Tahdon olla esimerkillinen muille ja tuottaa halukkaille tällä hyvän mielen. Kaikki saavat ihan itse pättää lukevatko tätä vai eivät. Uskon, monen pystyvän samaistumaan tekstiini ja tuntemuksiini. Siksi teen tätä ja jaksan monissa asioissa eteenpäin.
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
Missä Mies Ratsastaa!
Juhannus on jo ovella ja muutama kuukausi on päässyt vierehtämään viime tekstistä. Monet ystäväni ovat sitä jo odottaneet. He ovat ihmetelleet kuinka minulla nyt niin kiire on, kun en kerkeä tekstiä edes kirjoittamaan!!
Olen luonteeltani hyvin avoin ja autan kaikkia mahdollisuuksien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt ollessani sairaslomalla poikki menneen eturistisiteeni takia, vasta alan tajuamaan, kuinka kiireinen elämäni on ja kuinka se painottuu suurimmaksi osaksi muiden auttamisesta ja asioista, jota muut tarvitsevat.
Joten olen entisestään oppinut itsestäni ja rentouttanut asennattani elämään ja jokapäiväiseen tekemiseen. Vois sanoa, että tämä loukkaantuminen ja töistä pois olo ei ole ollut helppoa pääkopalle.
Hyvä ystäväni on minulle aina sanonut, että asiat järjestyy tavalla tai toisella. Päivä päivältä tajuan sen paremmin ja paremmin. Asiat vaan pitää prioirisoida tärkeysjärjestykseen.
No mitä sitten olen tehnyt!!!
Toimin Karkkiassa palokuntayhdistyksen hallituksenpuheenjohtajana ja samalla uuden paloasemaprojektin päävetäjänä Sen kyllä sanon, että on sitten toullaisessa erikoisrakentamisessa monia monia monia pyrokrtatisia koukeroita. Huoh! No siihen on aikaa mennyt 2,5 vuotta ja nyt se rakentaminen vasta alkaa.
Olen intohimoinen kamppailu-urheilun harrastaja, MUTTA nyt lukkopaini kisoissa tapahtunut loukkaantuminen pisti asiat aivan uuteen valoon. Myönnettäköön, että henkisesti ja fyysisesti ei ole varaa enään samanlaiseen loukkaantumiseen ja 5 kuukauden sairaslomaan. Rakastan työtäni ja odotan innolla ensimmäistä työvuoroa heinäkuun alussa. Olen tarmoa täys ja aionkin laittaa uuden vaihteen silmään tekemisessäni töissä, kun lähitulevaisuuden tavoitteen ovat urallani korkealla.
Nyt syksyn mittaan aloitan Riihimäellä Trainincamp korjaamon tiloissa henkilökohtaisen liikunta valmentajan sivutyöt. Joita duunaillaan Tmi MäoonvaanMä osalta. Vink Vink !
Pakolliseksi ja tässä vaiheessa parhaaksi ratkaisuksi muodostui, myös eteen tullut muutto. Sitäkin olen miettinyt monelta eri kantilta ja hieman pelonsekaisintuntein, mutta ratkaisuuni olen hyvinkin tyytyväinen ja uskon sen toimivan todella hyvin.
Uusin aluevaltaus sai eilen ensiaskeleensa. Kävin valokuvausliikkeessä teettämässä hieman kuvia, joista voi kehkeytyä vaikka mitä. Jokatapauksessa niistä jää ainakin hyvä muisto ja huippu kokemus.
Kuvauspäivä oli todella antoisa ja tykkäsin todella kovasti olla kuvattavana. Mitä enemmän kuvia otettiin sen paremmin se alkoi sujumaan.
Kokonaisuutta, kun katsoo niin odotan erittäin innolla tulevaa syksyä ja sen tuomia haasteita. En ainakaan voi sanoa, että eläisin ihan peruskaavan mukaista elämää.
Nyt on vielä hetki aikaa ystäville ja lähimmäisille, joten yritetään hyödyntää se aika mahdollisimman hyvin. Erittäin mukavaa ja raikasta Juhannus viikkoa kaikille lukijoille. Tavataan Juhannuksena paikallisella tanssilavalla!
Tässä kuvauksien antia! Mitä olette mieltä?
-Jussi
Olen luonteeltani hyvin avoin ja autan kaikkia mahdollisuuksien mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt ollessani sairaslomalla poikki menneen eturistisiteeni takia, vasta alan tajuamaan, kuinka kiireinen elämäni on ja kuinka se painottuu suurimmaksi osaksi muiden auttamisesta ja asioista, jota muut tarvitsevat.
Joten olen entisestään oppinut itsestäni ja rentouttanut asennattani elämään ja jokapäiväiseen tekemiseen. Vois sanoa, että tämä loukkaantuminen ja töistä pois olo ei ole ollut helppoa pääkopalle.
Hyvä ystäväni on minulle aina sanonut, että asiat järjestyy tavalla tai toisella. Päivä päivältä tajuan sen paremmin ja paremmin. Asiat vaan pitää prioirisoida tärkeysjärjestykseen.
No mitä sitten olen tehnyt!!!
Toimin Karkkiassa palokuntayhdistyksen hallituksenpuheenjohtajana ja samalla uuden paloasemaprojektin päävetäjänä Sen kyllä sanon, että on sitten toullaisessa erikoisrakentamisessa monia monia monia pyrokrtatisia koukeroita. Huoh! No siihen on aikaa mennyt 2,5 vuotta ja nyt se rakentaminen vasta alkaa.
Olen intohimoinen kamppailu-urheilun harrastaja, MUTTA nyt lukkopaini kisoissa tapahtunut loukkaantuminen pisti asiat aivan uuteen valoon. Myönnettäköön, että henkisesti ja fyysisesti ei ole varaa enään samanlaiseen loukkaantumiseen ja 5 kuukauden sairaslomaan. Rakastan työtäni ja odotan innolla ensimmäistä työvuoroa heinäkuun alussa. Olen tarmoa täys ja aionkin laittaa uuden vaihteen silmään tekemisessäni töissä, kun lähitulevaisuuden tavoitteen ovat urallani korkealla.
Nyt syksyn mittaan aloitan Riihimäellä Trainincamp korjaamon tiloissa henkilökohtaisen liikunta valmentajan sivutyöt. Joita duunaillaan Tmi MäoonvaanMä osalta. Vink Vink !
Pakolliseksi ja tässä vaiheessa parhaaksi ratkaisuksi muodostui, myös eteen tullut muutto. Sitäkin olen miettinyt monelta eri kantilta ja hieman pelonsekaisintuntein, mutta ratkaisuuni olen hyvinkin tyytyväinen ja uskon sen toimivan todella hyvin.
Uusin aluevaltaus sai eilen ensiaskeleensa. Kävin valokuvausliikkeessä teettämässä hieman kuvia, joista voi kehkeytyä vaikka mitä. Jokatapauksessa niistä jää ainakin hyvä muisto ja huippu kokemus.
Kuvauspäivä oli todella antoisa ja tykkäsin todella kovasti olla kuvattavana. Mitä enemmän kuvia otettiin sen paremmin se alkoi sujumaan.
Kokonaisuutta, kun katsoo niin odotan erittäin innolla tulevaa syksyä ja sen tuomia haasteita. En ainakaan voi sanoa, että eläisin ihan peruskaavan mukaista elämää.
Nyt on vielä hetki aikaa ystäville ja lähimmäisille, joten yritetään hyödyntää se aika mahdollisimman hyvin. Erittäin mukavaa ja raikasta Juhannus viikkoa kaikille lukijoille. Tavataan Juhannuksena paikallisella tanssilavalla!
Tässä kuvauksien antia! Mitä olette mieltä?
-Jussi
maanantai 23. maaliskuuta 2015
Kateus ! Katkeruus ! Turha ajattelu!


Oletteko kuulleet kateellisista ihmisistä tai sellaisista henkilöistä, jotka keskustelevat asioista, mitä muilla on tai ei ole. Sellaisia keskuudessamme on hyvinkin paljon. Puhutaan asioista, mitkä eivät oikeastaan kosketa millään lailla omaa elämää. Puhutaan, että naapuri on ostanut uuden auton tai vaikka uusia vaatteita. Se on kyllä kumma, että se on asia, mikä kiinnostaa aina ihmisiä. Jokainen, kun olisi ihan omanlaisensa ja keskittyisi asioihin, mitä itsellään on tai mistä haaveilee.
Tässä hyvä esimerkki, kun tuli viimeviikola hommattua minulle uusi auto.
MIKSI?MIKSI?MIKSI?MIKSI?
Koska MäoonvaanMä ja tämä on minulle hyvä!
Huomaatko HETI sinulla heräsi joku ajatus! Miksi sillä on tommoinen auto? Millä rahalla sekin sen muka on ostanut? VAU onpa siisti! tai onpa ruma! Näin se vaan on, että ihmisillä herää aina ensimmäisenä jokin mielipide ja asia mieleen toisen asioista ja tekemisestä. Näin sinullekin heräsi! Eikö? Toivottavasti positiivinen ja sopeutuvainen ajattelu. Koska tämäkään maailman pikkuasia ei vaikuta sinun arkiseen elämään mitenkään.
Tällä kirjoituksella ei ole tarkoitus millään tavalla kehua itseäni ja pröystäillä, että olen ostanut uuden auton ja tahtoisin sillä tehdä jonkun kateelliseksi. Sellainen ei minua kiinnosta millään tavalla, mutta tiedän jo kirjoittaessani tätä juttua, että jotain tämäkin MINUN asia saattaa närästää ja herättää vitusta sekä kateutta. Aivan turhaan, koska siitä ei hyödy kukaan. Tämäkin pikkuostos on ihan minun omaan käyttööni ja minulle sopiva menopeli minun tarpeisiini. Jos mietit, miten silläkin voi olla tuollaiseen varaa, niin minäpä kerron! Kävelin spontaanisti paikalliseen autoliikkeeseen ja sanoin haluavani vaihtaa autoa. Kauppias hieraisi käsiään ja sanoi, että istu alas niin jutellaan. Vajaan tunnin reissu ja uusi pirssi pihassa. Se on totuus, että eihän tavallisella pulliaisella ole muuta mahdollisuutta, kuin ottaa auto osamaksulla. Mutta älä turhaan luule, että se onnistuu noin vain. Siihen suosittelen käyttämään laskinta tarkistaakseen, onko siihen mahdollisuutta. Kuitenkin se on vain maksettava keinolla tai toisella kokonaisuudessaan takaisin.
Tavallinen suomalainen jörö ei millään uskalla myöntää eikä varsinkaan kehtaa kertoa, että "kyllä" minä otin auton osamaksulla ja rahoitusyhtiö omistaa sen! OHO juurihan sanoin sen. Minua henkilökohtaisesti ihmetyttää ja naurattaa suomalaisten omaperäisyys ja totuuden piilotteleminen sen toivossa, että näytettäisiin paljon siistimmältä ihmisiltä, mitä todellisuudessa ollaan. Vielä enemmän ihmetyttää, kun ihmiset ostavat asioita ja tavaroita, jotta sopeutuisivat muotiin ja nykypäivään ainoastaan, kun se on siistii ja näyttääkseen muille. Vaikka ei olisi mitään käyttöä asialle/esineelle. En minäkään hauku ja naura ystävilleni kenellä on vanha nokialainen, millä juuri ja juuri pystyy soittamaan puhelun ja laittamaan tekstiviestin. Miksi hän ostaisi älypuhelimen, jos ei omasta mielestään sitä tarvitse?!? MÄ ainakin porskutan eteenpäin just minun tyylillä, enkä välitä siitä mitä muut minusta ajattelevat. Jos minun tyylini ei jotain miellytä, niin en myöskään sille mitään voi, koska se on hänen mielipiteensä.
Älä ole kateellinen kenellekään ! Ole sitä mitä olet ja kiinnitä huomio niihin asioihin, mitä sinulla jo on, äläkä niihin mitä sinulta puuttuu ja mitä jollain toisella on. Muista haaveilla asioista ja toteuttaa sinulle tärkeitä juttuja. Et elä täällä ketään muuta varten, vaan ihan omaa itseäsi varten. Mutta minä en ainakaan tule täällä pärjäämään ilman ystävien ja lähimmäisten tukea. muista pitää heistäkin huoli. Avoin ja rehellinen ihminen voittaa aina.
Loppuun Kaikkien huulille hymyn tuova Selfietukka :D Kävin luotto kampaajalla"<3Anni" teettämässä kevään kuumimman tiputukan. Aikamoinen töyhtö! Hahahahahahaaa!
sunnuntai 15. maaliskuuta 2015
Kun tuntuu ettei mikään kiinnosta!

Nyt pystyy jo hieman hymyilemään! Viimeiset 2. viikkoa on ollut suorastaan melko perseestä! Kun on tottunut menemään kovasti joka suuntaan, niin tämmöisen polvioperaation jälkeen pitää tosissaan tehdä töitä, että ylipäätänsä mikään kiinnostaa.
Moni on minulle sanonut, että loukkaantumisen pahin vaihe on kuntoutus ja miten pää sen kestää.
Kun makaa kotona eikä oikein pääse liikkumaan, niin turtuu liian helposti vain paikoillaan olemiseen ja makoiluun. Minulla ainakin alkoi seinät kaatumaan päälle. Yritin kovasti keksiä tekemistä, ettei kaikki päivät olisi aivan samanlaisia. Oli tunteita, että kaikki tökkii ja pahasti. Joku pyysi ulos ja joku pyysi leffaan, mutta ei kiinnostanut lähteä mihinkään. Yritin katso leffoja ja pelata pelejä, nekin tuntuivat tylsiltä ja turhilta. Uskon, että kaikki ketkä ovat joutuneet kuntouttamaan itseään takaisin pelikuntoon, niin voivat samaistua tunteisiini. Minulla on onneksi vain polven kuntoutus, en edes uskalla ajatella, miten kuuppa hajoaisi jos terveys pettäisi ja se vetäisi petiin. No eipä sitä onneksi tarvitse miettiä. Nyt eletään tässä hetkessä ja näillä korteilla mitä on saatu.
Tahdon aina olla kaikille esimerkkinä ja yrittää neuvoa, sekä keskustella elämän eri asioista. Kaikki asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia ja helposti selitettäviä. Onneksi minun murheeni tässä vaiheessa on hyvinkin pienet ja selätettävissä. Mutta nyt kaikki riippuu itsestäni, miten hyvin polvi tulee kuntoon ja miten nopeasti kuntoudun taikaisin toimintakykyiseksi. Tässä on niin paljon vielä elämää ja työuraa edessä, mistä pitäisi nauttia ja tehdä oman näköinen omalla tyylilläni.
Fysioterapiasta saatu lisäpotkua kuntoutukseen. Seuraavalle 2. viikolle on taas uusi ohjelma.
Tässä muutama video klippi treenistä. Ei ihan vielä triatlon kunnossa, mutta melkein :D
Muistakaa, että välillä pitää VITUTTAA niin, että sattuu. Se helpottaa, Se on väliaikaista. Taidokkaimmat punnitaan, ketkä sen selättävät.
Ottakaa kaikki energia irti kauniista keväästä!
tiistai 10. maaliskuuta 2015
Ruokailu aikataulu
Minun optimi ruokailu aikataulu!
Kerron tässä yhden esimerkin millainen olisi hyvä optimaalinen ruokailu aikataulu. Toki se ei aina onnistu jokaisena päivänä, mutta on hyvä olla joku pohja, jota tavoittelee jokaisena päivänä. Pitää muistaa, että tämä on minun tyylini ja poikkeuksia voi tulla. Mutta oikea ruokavalio ja oikea ajoitus ruokailussa on monen asian A ja O
Aamupala 07.00
Välipala 09.00
Lounas 11.00
Välipala 14.00
Päivällinen 17.00
Palautusjuoma 19.00
Iltapala 20.00
Vettä pitää juoda säännöllisin väliajoin. Kulaus tai lasillinen n.15 min välein niin silloin osuu aika hyvin. Itse en juo vettä 30min ennen ateriaa , koska liika vesi laimentaa turhaan vatsan happoja ja syödyn aterian pilkkoutuminen ja imeytyminen hidastuu. Taas aterioiden välissä juon normaalin tasaisesti vettä.
Tässä on yksi esimerkki miten ajoitan ruokailuni päivän aikana. Tyylejä on yhtä paljon kuin ihmisiäkin. Ota tästä neuvoa ja kokeile jos siltä tuntuu. Seuraavissa osioissa alkaa tippumaan tarkempia tietoja, mitä mikäkin ruokailuosio pitää sisällään.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Anna aikaa itselle
Olen harrastanut pientä podintaa omasta tilantteestani tällä hetkellä. Olen luonteeltani kova menemään ja todella tekeväinen ihminen. En oikeen osaa rauhoittaa omaa menenemistäni, mutta olen huomannut että välillä pitäisi rauhoittua ja osata rentoutua.
Parhaillaan kirjoittelen tätä tekstiä urheiluklinikan heräämöstä. Olen ollut polven eturistisiteen leikkauksessa. Hieman jännittää, miten paljon tulee kipuja vai tuleeko niitä ollenkaan. Nyt on aikaa mietiskelylle ja kuntoutukselle.
Monesti itsekkin teen sitä, että lupaan itselleni rauhoittua ja keskittyä asioihin mistä eniten välitän ja mitkä minulle elämässäni tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä. Jostain syystä sitä kuitenkin ajautuu ja ajaa itsensä liian kiireiseen elämään. Nyt minun osaltani se ei enään tule kuuloonkaan. Teen asioita, joista itse välitän ja vietän aikaa sellaisten ystävieni ja lähemmäisteni kanssa, jotka ovat minulle tärkeitä. Tåytyy laittaa jäitä hattuun ja hoitaa polven kuntouttaminen kunnolla. Urheilun pariin on todella kova hinku, mutta siihen paluu tapahtuu vaiheittain rajoitteisesti.
Olen aina yrittänyt kaikille toitottaa, että antakaa itsellenne aikaa ja olkaa omia itseänne. Näitä elämiä, ei ole yhtään hukattavissa. Eläkää niinkuin itse haluatte ja ettei tarvitse vanhana miettiä, mitä ei tullut tehtyä. Tottakai pitää olla suvaitsevainen ja miettiä muitakin ihmisiä. Ei liian itsekäskään saa olla. Pitää kuintenkin joskus osata sanoa EI.
Mitä minuun tulee, niin aloitan itseni kuntouttamisen aktiivisesti takaisin työkuntoiseksi ja urheilu kuntoon. Kirjoittelen aktiivisesti blogiani ja facebook sivuani. Tulipa eilen ostettua ihka ensimmäinen järkkärikamera, niin pääsee kuvailemaan ja kehittämään uusia hienoja ideoitani. Eiköhän se tästä vielä meno kiihdy ja kevät kirkastu. Tottakai se on niin, jos vain itse haluaa ja kovasti tekee töitä sen eteen.
Parhaillaan kirjoittelen tätä tekstiä urheiluklinikan heräämöstä. Olen ollut polven eturistisiteen leikkauksessa. Hieman jännittää, miten paljon tulee kipuja vai tuleeko niitä ollenkaan. Nyt on aikaa mietiskelylle ja kuntoutukselle.
Monesti itsekkin teen sitä, että lupaan itselleni rauhoittua ja keskittyä asioihin mistä eniten välitän ja mitkä minulle elämässäni tuntuvat kaikkein tärkeimmiltä. Jostain syystä sitä kuitenkin ajautuu ja ajaa itsensä liian kiireiseen elämään. Nyt minun osaltani se ei enään tule kuuloonkaan. Teen asioita, joista itse välitän ja vietän aikaa sellaisten ystävieni ja lähemmäisteni kanssa, jotka ovat minulle tärkeitä. Tåytyy laittaa jäitä hattuun ja hoitaa polven kuntouttaminen kunnolla. Urheilun pariin on todella kova hinku, mutta siihen paluu tapahtuu vaiheittain rajoitteisesti.
Olen aina yrittänyt kaikille toitottaa, että antakaa itsellenne aikaa ja olkaa omia itseänne. Näitä elämiä, ei ole yhtään hukattavissa. Eläkää niinkuin itse haluatte ja ettei tarvitse vanhana miettiä, mitä ei tullut tehtyä. Tottakai pitää olla suvaitsevainen ja miettiä muitakin ihmisiä. Ei liian itsekäskään saa olla. Pitää kuintenkin joskus osata sanoa EI.
Mitä minuun tulee, niin aloitan itseni kuntouttamisen aktiivisesti takaisin työkuntoiseksi ja urheilu kuntoon. Kirjoittelen aktiivisesti blogiani ja facebook sivuani. Tulipa eilen ostettua ihka ensimmäinen järkkärikamera, niin pääsee kuvailemaan ja kehittämään uusia hienoja ideoitani. Eiköhän se tästä vielä meno kiihdy ja kevät kirkastu. Tottakai se on niin, jos vain itse haluaa ja kovasti tekee töitä sen eteen.
lauantai 14. helmikuuta 2015
Mitä ystävyys sinulle merkitsee?
Kukaan ei pärjää yksinään!
Ystävät ovat elämän suola.
Oletko koskaan miettinyt, mitä ystävyys sinulle merkitsee? Olen joskus ajatellut, että kyllähän sitä ilman ystäviä pärjäisi," joopa joo" eihän sillä ajatuksella kauaksi päästy. Minulle ystävät ja kaverit ovat erittäin tärkeitä kaikissa elämän asioissa. Itsellänikin on erittäin läheisiä ystäviä, ystäviä, kavereita ja ihan morjenstus tuttuja. Kaikki heistä ovat tärkeitä minulle, niistä syntyy ystäväpiirit ja kokonaisuudet elämään. Jotkut heistä ovat vain läheisempiä kuin toiset. Siihen vaikuttaa monet erilaiset tekijät, mutta silti en luokittele ystäviä millään tavalla paremmuus järjestykseen. Kaikki heistä varmasti tietävät, miten tärkeitä ovat minulle.
Olen huomannut, että kun itsellä on vaikeaa tai tarvitsee apua, niin silloin ystävän tarve on kultaakin arvokkaampaa. Herkästi unohtaa niiden tärkeellisyyden ja merkityksen itselleen. Minä en olisi selvinnyt elämäni vaikeista koukeroista ilman ystävieni apua. Tarvitsen heitä jokaikinen päivä tavalla tai toisella.
Minä olen erittäin hyvä esimerkki kiireellisestä ja toimeliaasta työmyyrästä, joka on monessa mukana. Väkisinkin sitä tutustuu ihmisiin ja saa uusia kumppaneita elämäänsä. Muistakaa antaa aikaa itsellenne, mutta älkää ikinä unohtako ystäviänne,kun joskus autat ystävääsi, niin varmasti hän auttaa sinua tarpeentullen.
Nykyajan ihmiset ovat niin tylyjä ja kiireisiä, että välillä oikeen hävettää heidän puolesta. Älä koskaan ole mitään muuta, kuin oikeasti olet. Älä yritä miellyttää ketään jollain epätodellisuudella.Ystävyys ja niiden tuomien haasteiden kanssa ei olla ikinä valmiita, vaan niihin opitaan kasvamalla elämän varrella.
Ystäviä ei voi ostaa, eikä niitä mistään putkahdakkaan, jos et itse ole aktiivinen ja tahdo ystäviä rinnallesi. Olen ikionnellinen, että minulla on teidät kaikki ystäväni.
Tuntuu, että sydämmeni kasvaa vain kasvamistaa, jos luulet, ettei sielä ole viellä paikkasi, niin voin sanoa, että varaus on jo tehty. Erittäin sydämmellistä ystävänpäivää kaikkille. Halatan, tervehditään ja lyödään kättä, kun tavataan.
torstai 12. helmikuuta 2015
Ruokailu ei ole rakettitiedettä
Mitä auto tarvitsee kulkeakseen eteenpäin? No tietenkin polttoainetta. Autoon voi työntää puhdastaja normaalia polttoainetta, jolloin se toimii ja kulkee eteen sekä taakse. Voit laittaa sinne epäpuhdasta ja huonolaatuista polttoainetta, jolloin se ei enään toimikkaan niin hyvin kuin normaalilla polttoaineella. Sitten voit ottaa kaiken irti ja "hifistellä" kaikenlaisilla lisäaineilla ja juuri sinun autoosi sopivilla huippu materiaaleilla, sitten se kulkee aivan järjettömän kovaa ja siitä saadaan kaikki tarvittava irti. Ruokailu on aivan samanlainen tapahtuma. Ei siitä kannata tehdä itselleen ongelmaa ja mitään ydinfysiikkaa. Aina tuputetaan kaikille jos jonkin muotoista diettiä ja ruokaohjelmaa. Itse en ole kumpaakaan tarvinnut vaan olen opiskellut aiheesta ja tutkinut asioita. Kokeilemalla mikä itselle parhaiten sopii. Kyllähän sen nyt norsukin tajuaa ettei laihduttava ylipainoinen terveellisempään elämään tähtäävä henkilö, maratoonari, kehonrakentaja ja ihan terveellisesti elävä ihminen voi syödä samalla tavalla ollakseen kaikki tyytyväisiä ja saavuttaakseen omat tavoitteensa.
Korostan kaikille, että nämä ovat minun mielipiteitä. Katsos, kun meiltä kaikiltahan sellainen löytyy yhtälailla kuin peräreikäkin. Mutta voin sanoa, että en myöskään paljoa potaskaa jutuissani puhu ja tämä pitääkin ymmärtää yleisenä ohjeena, ettei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Aina pitää verrata omaan itseensä, oli sitten kysymys urheilusta ruokailusta taikka parisuhteesta.
Muutamia oleellisia tipsejä, joita kannattaa kokeilla. Itse aloitin pitämällä ruokapäiväkirjaa ihan ruutupaperille. Kirjasin ruokailuajat ja mitä söin sekä juodut juomat. Nopeasti huomasi, että alitajuntaisesti käänsi ruokavaliota terveellisemmäksi, jottei se joutuisi päiväkirjaan. Kun pidät päiväkirjaa muutaman viikon huomaat, miten paremmaksi kokonaisuus on muuttunut ja voit lopettaa kirjan pitämisen, kunhan vain pidättäydyt uusissa opituissa ruokailu tottumuksissa. Syö n. 2-4h välein, se taas ihan riippuu töistä ja energiantarpeesta ja yksilöllisistä tekijöistä. Asia jota ei missään vaiheessa saa unohtaa on juotava vesi. Puhtaan veden juonti on kaiken a ja o terveellisemmän elämän jokaisella saralla. Sitä tarvitsee normaali ihminen, huippu-urheilija ja myös painon pudottaja. Ihan kaikki meistä sitä tarvitsee, jotta ihmiskeho toimii.
Useasti ihminen, kun ryhtyy vaikka painon pudotukseen, niin se tekee sitä sitten sata lasissa, eikä anna itsellen aikaa ja rauhaa asian suhteen, eikä missään nimessä löysiä. Ei tietenkään pidä lusmuilla, jos haluaa tuloksia, mutta joku järki kuitenkin kannattaa asiassa pitää. Se on aivan varma, että kun pistät perusasiat kuntoon ja pääkoppa pelaa täydellisesti, sekä kun itse nautit tekimisestäsi elämäsi on paljon sujuvampaa. Kukapa haluaa tuskailla ruokailun vaikeuden ja tarkkojen määrien kanssa ja sitten viellä olla kiukkunen siitä kun ne turhauttaa.
Nyt en sen enämpää paneudu ruokailun sisältöön, mutta tulossa kirjoitus, jossa kirjoitan omasta ruokailu tottumuksesta. Minun mielestäni suurin osa suomalaisista syö päin persettä. Minullakin on erittäin huippu kuntoisia kavereita ja ammattiurheilijoita. Mitähän osa niistäkin olisi, jos viitsisi paneutua ruokailuun kunnolla. Ranskalisilla ja nakeilla vain yksinkertaisesti ei pitkälle pötkitä.
Ota selvää mitä olet? Mitä haluat? Miten sen toteutat? Älä ole itsellesi liian ankara. Relaa! Jos tuntuu et pitää juoda saunakalja, niin juo. Jos tekee mieli juoda pullo kossua, niin juo, jos taas tahdot syödä karkkeja ja hampurilaisia niin syö. Ei ne sinua tapa ja se tekee pääkopalle hyvää. MUTTA tiedosta, että se on se kerta ja taas on palattava perus terveelliseen rytmiin. Pitää myös tietää mihin toullaiset asiat pidemmänpäälle johtaa.
Tästä jokaiselle pientä pohdittavaa illan pikkutunneille. Toivottavasti avasi edes jonkun silmiä ruokailun suhteen. Tarkennetaan hieman minun tyyliäni syömisen suhteen oma ruokailu osiossa. Pyydä apua jos tuntuu hankalalta. Autan mieluusti.
Korostan kaikille, että nämä ovat minun mielipiteitä. Katsos, kun meiltä kaikiltahan sellainen löytyy yhtälailla kuin peräreikäkin. Mutta voin sanoa, että en myöskään paljoa potaskaa jutuissani puhu ja tämä pitääkin ymmärtää yleisenä ohjeena, ettei kaikkien tarvitse olla samanlaisia. Aina pitää verrata omaan itseensä, oli sitten kysymys urheilusta ruokailusta taikka parisuhteesta.
Muutamia oleellisia tipsejä, joita kannattaa kokeilla. Itse aloitin pitämällä ruokapäiväkirjaa ihan ruutupaperille. Kirjasin ruokailuajat ja mitä söin sekä juodut juomat. Nopeasti huomasi, että alitajuntaisesti käänsi ruokavaliota terveellisemmäksi, jottei se joutuisi päiväkirjaan. Kun pidät päiväkirjaa muutaman viikon huomaat, miten paremmaksi kokonaisuus on muuttunut ja voit lopettaa kirjan pitämisen, kunhan vain pidättäydyt uusissa opituissa ruokailu tottumuksissa. Syö n. 2-4h välein, se taas ihan riippuu töistä ja energiantarpeesta ja yksilöllisistä tekijöistä. Asia jota ei missään vaiheessa saa unohtaa on juotava vesi. Puhtaan veden juonti on kaiken a ja o terveellisemmän elämän jokaisella saralla. Sitä tarvitsee normaali ihminen, huippu-urheilija ja myös painon pudottaja. Ihan kaikki meistä sitä tarvitsee, jotta ihmiskeho toimii.
Useasti ihminen, kun ryhtyy vaikka painon pudotukseen, niin se tekee sitä sitten sata lasissa, eikä anna itsellen aikaa ja rauhaa asian suhteen, eikä missään nimessä löysiä. Ei tietenkään pidä lusmuilla, jos haluaa tuloksia, mutta joku järki kuitenkin kannattaa asiassa pitää. Se on aivan varma, että kun pistät perusasiat kuntoon ja pääkoppa pelaa täydellisesti, sekä kun itse nautit tekimisestäsi elämäsi on paljon sujuvampaa. Kukapa haluaa tuskailla ruokailun vaikeuden ja tarkkojen määrien kanssa ja sitten viellä olla kiukkunen siitä kun ne turhauttaa.
Nyt en sen enämpää paneudu ruokailun sisältöön, mutta tulossa kirjoitus, jossa kirjoitan omasta ruokailu tottumuksesta. Minun mielestäni suurin osa suomalaisista syö päin persettä. Minullakin on erittäin huippu kuntoisia kavereita ja ammattiurheilijoita. Mitähän osa niistäkin olisi, jos viitsisi paneutua ruokailuun kunnolla. Ranskalisilla ja nakeilla vain yksinkertaisesti ei pitkälle pötkitä.
Ota selvää mitä olet? Mitä haluat? Miten sen toteutat? Älä ole itsellesi liian ankara. Relaa! Jos tuntuu et pitää juoda saunakalja, niin juo. Jos tekee mieli juoda pullo kossua, niin juo, jos taas tahdot syödä karkkeja ja hampurilaisia niin syö. Ei ne sinua tapa ja se tekee pääkopalle hyvää. MUTTA tiedosta, että se on se kerta ja taas on palattava perus terveelliseen rytmiin. Pitää myös tietää mihin toullaiset asiat pidemmänpäälle johtaa.
Tästä jokaiselle pientä pohdittavaa illan pikkutunneille. Toivottavasti avasi edes jonkun silmiä ruokailun suhteen. Tarkennetaan hieman minun tyyliäni syömisen suhteen oma ruokailu osiossa. Pyydä apua jos tuntuu hankalalta. Autan mieluusti.
keskiviikko 4. helmikuuta 2015
Poks, Pohjalle ja Sieltä ylös
Treenit ovat kulkeneet erittäin hyvin ja olen pysynyt terveenä! Olen ollut erittäin tyytyväinen tekemiseeni ja niinkuin viime julkaisussa kirjoittelin, että enään pikku hionta ja olen valmis laittamaan seinälle ison rastin ja nousemaan kehään. Mutta viikonloppuna ajatusmaailma ja tunnemyrsky laittoi kaiken ihan uusiksi. Loukkasin polveni ja epäilynä on eturistisiteen katkeaminen. Huomenna on magneettikuvaus polvesta ja pääsen piinasta, jolloin varmistuu vamman laatu! Olen istunut kotona kaksi päivää ja olen ihan ihmeissäni, että mitä tämä on?
Harmitus ja ahdistus on ollut todella kovaa. Olen erittäin iloinen, että olen ottanut kamppailu-urheilu vakuutuksen, joka kattaa hoitokuluni ja pääsen nopeammin toipumaan takaisin työkykyiseksi ja kohti tavoitteitani. Mikä ihmeellistä, niin kyllä tämän kanssa pystyy toimimaan, mutta ei urheilemaa, saati sitten pelastamaan kenenkään henkeä. Minulle, joka olen tämmöinen Durasell pupu, niin paikoillaan olemiseen on hieman vaikeaa tottua.
On huomenna tuomio mikä tahansa, niin laakereilleen en aio jäädä makaamaan, vaan pusken eteenpäin ja teen pohjatyön todella maltillisesti ja huolella, jotta saavutan omat unelmani. Tulette huomaamaan, että vanha sanonta "hätä keinot keksii" tulee olemaan läsnä kuntoutuksessani ja treeneissäni. Onhan minulla vielä keskivartalo, kaksi kättä ja toinen terve jalka. Se on työnantajan etu, että olen näin motivoitunut kuntouttamaan itseni mahdollisimman hyvin ja nopeasti taas työkykyiseksi. Jos joku sanoo tai on sitä mieltä, että voisin hyvin palata töihin, kun pystyn kuntosalillakin kuntoilemaan muun vartaloni kanssa, niin voin kyllä mielelläni vaihtaa kyseisen henkilö kanssa risan jalan terveeseen. Jos olisinkin toimistotyöntekijä, niin varmasi töihin paluu onnistuisi aikaisemmin. Toivotaan kuitenkin, ettei eturistiside ole poikki, vaan pääsen heti kuntoutukseen ja takaisin töihin.
Olen ollut erittäin tyytyväinen, kun ei ole tullut treenatessa isompia haavereita eikä kolhuja. Nyt kun jotain sattuu vähän enemmän, niin se pistää hiljaiseksi ja miettimään, mikä on tärkeintä ja mitä sitä haluaa elämässään tehdä. Olen aina tiennyt, että asetan itseni loukkaantumisvaaraan harrastaessani vapaaottelua. Mutta en minä ala elämään, niin kuin muut sanoo. Jos ei tee mitään, niin ei silloin voi tapahtuakaan mitään. Elän vain omaa vauhdikasta elämääni ja nyt sattui pieni vahinko.
Pääsisin paljon helpommalla, jos lopettaisi koko harrastamisen ja asettuisin aloilleen. En kuitenkaan tee sitä, koska intohimo vetää puoleensa ja tahdon kannustaa kaikkia puskemaan eteenpäin pienistä huolista huolimatta. Tulette näkemään seuraavan vuoden aikana aivan uskomatonta selviytymistä ja tavoitteiden saavuttamista. Kaikki tuki on tervetullutta! "Jeesaa mua, niin mä jeesaan sua"
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Fight Night Finland,ELIITTI, NEXT STEP !
Ei pelkkä tapahtuma vaan PERHE!
Kerron omista siteistäni Karkkilalaiseen vapaaottelutapahtumia järjestävään Fight Night Finland promootioon. Olen ollut mukana alusta asti tukemassa poikien matkaa kohti vapaaottelu organisaatioiden terävintä kärkeä. Tapahtumalla on kahdet kasvot, mutta todellisuudessa, jos joku luule, että se on vain kahden miehen kauppaa, niin se ei ole koko totuus. Meillä on ehkä koko suomen mahtavin porukka ja parhaiten meidät huomioivat promoottorit. Meitä on n.30 ystävää, jotka ottavat, jopa töistä palkattomia vapaita ja sumplivat työvuoronsa niin, että pääsevät järjestämään tapahtumia kolmeksi päivää ja viettämään unettomia öitä pelkästä auttamisen intohimosta.Positiivinen asenne ja erittäin hurtti huumori ovat FNF:n Eliitin tavaramerkkejä. Kukaan ulkopuolinen ei voi tajuta millainen energia pommi meidän yhteisö on. Mikä ihmeellisintä, niin suurin osa Eliitistä on henkilöitä, jotka eivät itse harrasta vapaaottelua. Tämä kertoo hyvin meidän yhteen kuuluvuudesta ja ystävyydestä. On erittäin hienoa olla osana tätä Eliittiä!
Kiitos! On helppo sanoa, mutta silti se jää niin usein monilta sanomatta. Olen koko Eliitin puolesta otettu, kun jokaisen tapahtuman jälkeen erilaisissa medioissa ja videoissa Promoottorit ovat kiittäneet ja antaneet huomionsa Eliitille.
Yleisellä tasolla hieman harmittaa, kun nykymaailmasta on poistunut sellainen auttamisen vilpitön halu. Tuntuu, että aina pitäisi jokaisesta asiasta saada rahallinen korvaus tai itselleen merkittävä hyöty. FNF:n Eliitti on tässä suhteen aivan poikkea tapaus. Osakseen on meidänkin tapauksessa yhteenkuulumisen tärkeys, mutta suurin tekijä on hyvä mieli, jonka saa tekemisestää toisten hyväksi. Kukaan ei ole mukana vaan päästäkseen sanomaan olevansa osa tapahtumia. Meillä on sanonta "Tie FNF:N Eliittin käy mopin kautta"
Se mitä itseeni tulee ollessani mukana tämmöisessä yhteisössä ja näin lähellä huippu vapaaottelu organisaatiota.Olen jo pitkään ajatellut haluavani kokeilla otella vapaaottelua. Nyt se on enemmän kuin lähellä. Enään pientä hiomista, niin olen valmis. Kuvastakin näette, että minun tapauksessa vain taivas on rajana. Toivon saavani kaiken tuen ystäviltäni ja FNF:N Eliitiltä. Tiedän osakseen lajin olevan hieman vaarallista ja asetan itseni tilanteisiin, joissa voi loukkaantua, mutta se kaikki mitä vapaaottelupiirit ja tämmöinen mahdollisuus tuovat tullessaan, niin kiehtovat minua aivan mielettömän paljon. Voin ainakin tulevaisuudessa sanoa, että olen kokeillut ja ylpeä itsestäni. Kun tulen tämän tekemään, niin teen sen isosti, näyttävästi ja varmistun, että olen valmis tähän. Riippumatta lopputuloksesta. Se veljeys, joka vallitsee ja kiehtoo minut vapaaottelun saloihin, niin on sanoin kuvaamatonta. Teen kaikkeni pärjätäkseni mahdollisimman hyvin ja tärkeintä on voittaa oma itseni.
torstai 22. tammikuuta 2015
Anteeksi lumiukko!
Pienikin teko tuo hyvän mielen
Mahtavia nuoria! <3
Tänään oli ajatuksena kirjoittaa, jotain ihan muuta, mutta pelkkä postilaatikolla käynti muutti koko ajatukseni. Pieni teko voi parantaa toisen päivää suuresti vaikkei se olisikaan kovin merkityksellinen. Tällä kertaa tämä pikku teko toi minulle erittäin iloisen mielen ja sai ajattelemaan, kuinka ihania ja mahtavia nuoria palokuntalaistyttöjä meillä on harrastetoiminnassamme mukana.Tuorilan vapaaehtoisen palokunnan tyttöryhmällä oli ollut eilen harjoitukset minun ollessani töissä. Tyttöryhmä koostuu 7- 12 vuotiaista lapsista, jotka harrastavat palokuntatoimintaa.
No pääasia, mikä minut sai kirjoittamaan oli, että tytöillä oli käynyt aivan olematon vahinko leikkiessään pihallamme. He olivat vahingossa törmänneet ulkona olleeseen lumiukkoon, joka oli mennyt rikki. Tänään päiväpostia hakiessani laatikosta pilkotti tämä ihana punainen kortti.
Jo pienestä pitäen, kun tämän ymmärtää niin pärjää varmasti jatkossakin.
Anteeksi pyytäminen on meille kaikille joskus liiankin vaikeaa. Pitää uskaltaa myötää omat virheensä ja uskaltaa pyytää anteeksi. Se on sanomattakin selvää, etten ole tytöille vihainen, koska vahinkoja sattuu ja lumiukkoja saa tehtyä aina lisää. Mutta moni olisi tässäkin tapauksessa jättänyt kertomatta, miksi lumiukko on nurin. Kannustan kaikkia olemaan rehellinen toisille ja ennen kaikkea itselle. Tiedän sen itsekin, että joskus totuus sattuu, mutta usko pois! loppujen lopuksi rehelliset pärjää parhaiten.
Näköjään joukkoomme tässäkin ryhmässä on valikoitunut parhaimmisto. Erittäin reippaita ja hyväkäytöksisiä nuoria neitoja. Enempää lastenkasvatukseen mennäkseni, niin ONNEA VANHEMMILLE 100% suoritus!
tiistai 20. tammikuuta 2015
Kuka Minä Olen ?
Todellinen minä !
25 vuotta, Karkkila
Palomies, talonrakentaja
Parisuhteessa
Harrastukset, Vapaaottelu, lukkopaini, nyrkkeily, monipuolinen liikunta, kalastus, metsästys, palokuntatoiminta.
Tahdon kertoa kaikille lukijoille kuka olen ja kenen juttuja todellisuudessa luette sivuillani. No minun juttuja ne ovat. Tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään itseäni tyrkyttävä juttu, vaan tarkoitus on antaa jutuille rehelliset kasvot ja näin voitte sanoa tietävänne minut.
Oletko koskaan miettinyt, että mikä on suhtautumisesi omaan itseesi? Minä olen oppinut miettimään sitä jo monesti. Suomalainen mieshän ei tyypillisesti puhu rahasta, rakkaudesta eikä vaikeista asioita. Minä olen siitä erikoinen heppu, että olen hyvin positiivinen persoona ja nämä kyseiset asiat ovat minulle erittäin luonnollisia asioita. Kun jätät jotain asioita itsestäsi kertomatta tavoitellaksesi paremman minä kuvan tuottamista toiselle. MIKSI?!? Miksi kertoisit jotain muuta kuin mitä todellisuudessa olet. Ole rohkeasti sitä mitä oikeasti olet, äläkä yritä muuta esittää. Niin minäkin teen ja silloin elän mielenrauhassani hyvin tasapainoista elämää. Äläkä varsinkaan anna toisten ihmisten vaikuttaa siihen mitä sinä olet. Toisten mielipiteille, kun sinä et mitään voi. Heittäydy rohkeasti asioiden pariin joista välität ja mitä pidät tärkeinä omassa elämässäsi. Tee niitä itseäsi varten, mutta muista elämästä ei selviä kukaan yksinään.
Ulkoiset ja fyysiset muodot ovat sellainen asia mihin ihmiset tykkäävät kommentoida ja puuttua toisten elämässä ja varsinkin kommentoida niitä negatiivisella sävyllä. Olen pohtinut ja itsekin siihen joskus syyllistynyt, mutta miksi? Siinä ei ole loppujen lopuksi mitään järkeä, eikä mitään vaikutusta siihen millainen toinen ihminen on. Miksi tuottaa toiselle pahaa mieltä sanoen hänen ns. muodollisista puutteista tai jostain muusta, mikä nyt ei vaan omaa mieltä miellytä, jotka eivät kuitenkaan todellisuudessa niitä ole, vaan ihan omia mielikuvia omassa päässäni. Jätä sellainen pois ja keskity olennaisesti siihen millainen toinen ihminen on henkilönä, sekä millainen itse olet. Tähänkin osuu hyvin sanonta, luota itseesi, olet sellainen kuin olet ja et ole voinut vaikuttaa millaiseksi olet syntynyt. Voit vain vaikuttaa omaan käytökseesi ja toimintatapoihin elämässäsi.
Juttele ihmisille ja ole ulospäin suuntautunut, niin minäkin pyrin olemaan. Aina ei täydy olla vahvimmillaan, vaan joskus sallitaan, myös olla herkkä ja haavoittuvainen. Positiivisella asenteella varustettu mieli ja suhtautuminen toisiin ihmisiin tuo varmasti onnellisuutta ja toimivuutta elämääsi. Kaikilla on joskus huonoja päiviä, mutta niistä on päästävä yli ja jatkettava elämää. Niiden ei saa antaa vaikuttaa elämän kokonaisuuteen. Toivon teidän saavan mielipiteistäni energiaa ja positiivista asennetta jokapäiväiseen arkeen. Tahdon antaa muille erilaisia ajattelutapoja ja erinäköisiä toimintamalleja elämään. Tahdon näyttää positiivista esimerkkiä mahdollisimman monelle. En sano sitä, että olisin aina oikeassa ja minua pitäisi uskoa kuin oppikirjaa. Nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja yhdenlaisia näkökulmia. Itselleni nämä toimii ja positiivisuus auttaa moneen asiaan. Hyvän ystäväni sanoin, oli asia mikä hyvänsä, niin niillä on aina tapana järjestyä.
Kuka todellisuudessa olen ja olenko sinut itseni kanssa?
Sintonen Veli-Juhani (Jussi)25 vuotta, Karkkila
Palomies, talonrakentaja
Parisuhteessa
Harrastukset, Vapaaottelu, lukkopaini, nyrkkeily, monipuolinen liikunta, kalastus, metsästys, palokuntatoiminta.
Tahdon kertoa kaikille lukijoille kuka olen ja kenen juttuja todellisuudessa luette sivuillani. No minun juttuja ne ovat. Tämän ei ole tarkoitus olla mitenkään itseäni tyrkyttävä juttu, vaan tarkoitus on antaa jutuille rehelliset kasvot ja näin voitte sanoa tietävänne minut.
Oletko koskaan miettinyt, että mikä on suhtautumisesi omaan itseesi? Minä olen oppinut miettimään sitä jo monesti. Suomalainen mieshän ei tyypillisesti puhu rahasta, rakkaudesta eikä vaikeista asioita. Minä olen siitä erikoinen heppu, että olen hyvin positiivinen persoona ja nämä kyseiset asiat ovat minulle erittäin luonnollisia asioita. Kun jätät jotain asioita itsestäsi kertomatta tavoitellaksesi paremman minä kuvan tuottamista toiselle. MIKSI?!? Miksi kertoisit jotain muuta kuin mitä todellisuudessa olet. Ole rohkeasti sitä mitä oikeasti olet, äläkä yritä muuta esittää. Niin minäkin teen ja silloin elän mielenrauhassani hyvin tasapainoista elämää. Äläkä varsinkaan anna toisten ihmisten vaikuttaa siihen mitä sinä olet. Toisten mielipiteille, kun sinä et mitään voi. Heittäydy rohkeasti asioiden pariin joista välität ja mitä pidät tärkeinä omassa elämässäsi. Tee niitä itseäsi varten, mutta muista elämästä ei selviä kukaan yksinään.
Ulkoiset ja fyysiset muodot ovat sellainen asia mihin ihmiset tykkäävät kommentoida ja puuttua toisten elämässä ja varsinkin kommentoida niitä negatiivisella sävyllä. Olen pohtinut ja itsekin siihen joskus syyllistynyt, mutta miksi? Siinä ei ole loppujen lopuksi mitään järkeä, eikä mitään vaikutusta siihen millainen toinen ihminen on. Miksi tuottaa toiselle pahaa mieltä sanoen hänen ns. muodollisista puutteista tai jostain muusta, mikä nyt ei vaan omaa mieltä miellytä, jotka eivät kuitenkaan todellisuudessa niitä ole, vaan ihan omia mielikuvia omassa päässäni. Jätä sellainen pois ja keskity olennaisesti siihen millainen toinen ihminen on henkilönä, sekä millainen itse olet. Tähänkin osuu hyvin sanonta, luota itseesi, olet sellainen kuin olet ja et ole voinut vaikuttaa millaiseksi olet syntynyt. Voit vain vaikuttaa omaan käytökseesi ja toimintatapoihin elämässäsi.
Juttele ihmisille ja ole ulospäin suuntautunut, niin minäkin pyrin olemaan. Aina ei täydy olla vahvimmillaan, vaan joskus sallitaan, myös olla herkkä ja haavoittuvainen. Positiivisella asenteella varustettu mieli ja suhtautuminen toisiin ihmisiin tuo varmasti onnellisuutta ja toimivuutta elämääsi. Kaikilla on joskus huonoja päiviä, mutta niistä on päästävä yli ja jatkettava elämää. Niiden ei saa antaa vaikuttaa elämän kokonaisuuteen. Toivon teidän saavan mielipiteistäni energiaa ja positiivista asennetta jokapäiväiseen arkeen. Tahdon antaa muille erilaisia ajattelutapoja ja erinäköisiä toimintamalleja elämään. Tahdon näyttää positiivista esimerkkiä mahdollisimman monelle. En sano sitä, että olisin aina oikeassa ja minua pitäisi uskoa kuin oppikirjaa. Nämä ovat vain minun mielipiteitäni ja yhdenlaisia näkökulmia. Itselleni nämä toimii ja positiivisuus auttaa moneen asiaan. Hyvän ystäväni sanoin, oli asia mikä hyvänsä, niin niillä on aina tapana järjestyä.perjantai 16. tammikuuta 2015
Nyrkkeily
Nyrkkeilyn iloa kaikille!
Suhteeni nyrkkeilyyn alkoi keväällä 2014. Olin silloin hyvin skeptinen ja varautuvainen pelkkään nyrkkeilyn harrastamiseen vapaaottelun ohella. Mielessäni pyöri erilaisia ajatuksia nyrkkeilyn tarpeellisuudesta vapaaottelijalle. Päätin kuitenkin kokeilla, kun en juurikaan osannut pystyottelusta mitään, joka kuitenkin on hyvin oleellinen osa-alue vapaaottelussa. Ajauduin kavereideni ohella Karkkilan Sisun treeneihin. Treenit olivat heti aloittelijalle äärimmäisen rankat ja antoivat suoran palautteen kunnostani. Huomasin heti, että päässäni aloin moittimaan ja epäröimään nyrkkeilyn tarpeellisuutta ja hyödynkö minä siitä mitään. Kaikesta huolimatta aloin käymään harjoituksissa säännöllisesti ja olen kehittynyt suuren askeleen eteenpäin. Huipullehan on matkaa, mutta eipä sinne nyrkkeilyssä tähtäin olekaan. Suurin syy mielialaan ja treenien tarpeellisuuden moittimisessa on ollut ainoastaan oma huono fyysinen kunto. Kunto on parantunut ja tekemisestä on tullut todella paljon mukavampaa ja rennompaa. Olen saanut ihan jokaiselta kanssatoveriltani salilla tukea ja apua omien tavoitteideni saavuttamiseksi. Kiitos kaikille suuresti. Nyt voisin jo tituleerata itseäni keskikastiin kuuluvaksi harrastajaksi.Kerron myös hieman mahtavista kanssaharrastajista, joita saliltamme löytyy.
Vuosisadan tuhkimotarina, jolle ei löydy loppua.
Rasmus "Rasse" Bergman ja
Isä/Valmentaja Janos
16 vuotias opiskelija
Amatöörinyrkkeily otteluja 27
joista huokeat 20 voittoa ja ainoastaan 7 tappiota
2014 sarjan B-63kg
Suomen mestaruus
Tapasin Rasmuksen salillamme noin vuosi sitten ensimmäisen kerran, kun olin vain kuullut kaikkien puhuvan nuoresta nyrkkeilijälupauksesta, joka on isänsä kanssa autotallissa harrastanut ja opetellut nyrkkeilyn saloja. Johtuen osakseen Karkkilassa silloin olleista puutteellisista harrastemahdollisuuksista. Juttelin Rasmuksen kanssa hänen harrastuksestaan ja tulevaisuuden suunnitelmista nyrkkeilyn saralla. Hän on aloittanut harrastamisen jo 6-vuotiaana isänsä mukana nyrkkeilysalilla. Tavoitteellisesti hän on aloittanut treenaamisen 12-vuotiaana. Kilpailut hän aloitti 13 vuoden iässä. Tärkeimpänä tavoitteena hän pitää täysammattilaisuutta nyrkkeilijänä. Jo nyt treenaamisen tasosta voi huomata, että sinne tavoitellaan tosissaan. On suunnitellut ruokaohjelmat, fysiikkavalmennukset ja lajiharjoittelut erikseen ja niitä noudatetaan orjallisesti. Rasmus on ulospäin suuntautuva ja positiivisella asenteella varusteltu nuorimies. Hän on hyvin kiitollinen uusista seuran harjoittelutiloista. Tämä vuosi on tiukka rupeama ja haasteellisesti kova. Rasmus siirtyy A-64kg sarjaan, jossa vastustajat ovat entistäkin kokeneempia ja vahvempia. Tässä vaiheessa, kun ura on nousukiidossa, niin kaikki tuki on nuorelle huippulupaukselle eduksi. On se sitten salkullinen uusia sponsorisopimuksia tai vaikkapa paikallisen yrittäjän lahjoittama harjoittelupaita. Itse pyrin antamaan kaiken tuen tälle parivaljakolle, kun heistä huokuu mahdollisuudet menestykseen. Päästetään isä Janos:kin eläkkeelle, kun Rasse joskus aikanaan toivottavasti siirtyy jonkun ammattilaistiimin pauloihin. Tähän luotamme ja uskomme.
Taustajoukkojen sammumaton valo "valmentaja"
Jari Pehkonen 49 vuotias Hitsaaja
Urallaan noin 50 amatöörinyrkkeilyottelua3xSM pronssi, Tullin mestaruus 1982 sarja 60kg
En voi muuta, kuin ihailla Jarin panostusta ja rakkautta nyrkkeilyä kohtaan. Hän häärää salilla joka päivä auttaakseen muita omassa tekemisessään. Jarin panostus ja välinpitämätön työ muiden iloksi on silmiin pistävän ihailtavaa. Se kaikki, mitä hän on minunkin eteeni tehnyt, niin siitä olen kyllä todella kiitollinen. Meinaan vielä tulevaisuudessa osoittaa Jarille kiitollisuuteni nousemalla kehään ja osoittamalla omat taitoni. Silloin hän voi ihan vapaasti ylpeänä sanoa, että tuonkin nuorukaisen olen kasvattanut ja opettanut ottelemaan. Suurimpana huomiona kannattaa nostaa esiin, että tämä kaikki tapahtuu rakkaudesta lajiin ilman minkäänlaista hyödyn tavoittelua. Hän ei ainoastaan ohjeista kilpailuihin tähtääviä ottelijoita, vaan ihan kaikkia. Yhtälailla nuoria, vanhoja, naisia kuin miehiäkin. Salillemme on aina yhtä mukava tulla. Treenit ovat taatusti rankat ja motivoivat, mutta myös samalla mukavan rempseät. Jari on erittäin tyytyväinen nykyisiin nyrkkeilijöiden harrastetiloihin. Harrastajia on ollut kiitettävän nousujohteisesti, jopa ruuhkaksi asti. Sisun treeneihin mahtuu aina rohkeasti uusia kokeilijoita. Ihan reippaasti mukaan vain.
Intoa puhkuva seniori nyrkkeilijä
Kaj "Jose" Wesa
48 vuotias, Tuotepäällikkö
1,5 vuotta nyrkkeilyä
Isähahmonakin pidetyn Josen tarina on aivan käsittämättömän huikea. Hän kuuluu, myös minun ystävä piiriini isolla osalla. Hyvänä esimerkkinä kamppailijoiden toveruudesta voidaan pitää kertaa, jolloin Jose soitti minulle Ranskaan asti, vain onnitellakseen hyvin menneistä lukkopainikisoista. Hän meinasi tulla lankoja pitkin riemusta täyteläisenä ja vain
vilpittömästi onnessaan minun saavutuksestani. Kerrassaan kunnioitettavaa toveruutta. Jose on ikänsä tykännyt erinäköisistä kamppailulajeista, mutta kosketus tulikin lajeihin erilaista kautta. Jose oli päättänyt huonojen elämäntapojen takia, että nyt on tapahduttava lopullinen elämäntapamuutos. Jatkuvalle jojoilulle painon kanssa ei ollut enää varaa. Huhtikuu 2013 paino 120kg ja rasvaprosentti 36,5% selkeästi nyt oli tehtävä jotain. Jose kärsi kovista selkäkivuista ja ei pystynyt urheilemaan ylipainonsa takia. Hän päätti, että pudotetaan paino täysin uudistettujen ruokailutottumusten kanssa ja sen jälkeen lisätään liikuntaa. Ensimmäiseksi kuntonyrkkeilystä ja aerobisesta liikunnasta haettiin vauhtia painonhallintaan. Paino saatiin siedettävin lukemiin ja liikunnan lisäys oli mahdollista. Tällöin Jose rohkaistui kokeilemaan kamppailulajeja. Lopulta hän on päätynyt treenaamaan Karkkilan sisun porukkaan. Hän pitää erittäin tärkeänä osana ohjattuja treenejä, jotka saavat Joselta erityisen maininnan. Tässäkin tapauksessa Josen motivaatioon ja innostukseen on suuresti vaikuttanut erittäin kannustava valmentaja Jari Pehkonen. Viimeisimmässä mittauksessa Elokuussa 2014 paino 92 kg ja rasvaprosentti 15.2% eli huikeat -28kg. Josen tahdonvoimalle ei näy loppua. Hän treenaa aktiivisesti 3 kertaa viikossa nyrkkeilyä ja nyt tavoitteena onkin elämän kesäkunto 2015 alle 84 kg ja alle 10% rasvat. Mahtavaa! En päivääkään epäile etteikö Jose tavoitteessaan onnistuisi. Tästä esimerkillistä työskentelyä kaikille.
Jos hetkeäkään olet epäillyt, että nyrkkeily tai kamppailu-urheilu olisi ainoastaan raakojen miesten brutaali laji, missä yritetään tahallaan satuttaa toista, niin toivon tämän kirjoituksen muuttavan käsitystäsi ja ajatusmaailmaasi. Suurimpana asiana pidän mahdotonta yhteishenkeä ja veljeyttä, joka kamppailusaleilla vallitsee. Kun sinulla on tasapainoinen harrastus elämässäsi, niin se tuo aivan varmasti myös onnellisuutta elämääsi. Sen ei tarvitse olla nyrkkeilyä tai vapaaottelua, kuin minulla. Tee sitä itsellesi ja oman hyvinvointisi takia. Pyrin aina kannustamaan kaikkia terveellisimpään elämään ja mukavan harrastuksen löytämiseen. Tee sinäkin samoin ja kulje AINA esimerkkinä muille, niin kuin oman osa-alueensa "Mestarit" Rasse, Jari ja Jose
Kuvat: Tomi Wahlroos
torstai 15. tammikuuta 2015
Toverit! Asenne ratkaisee !
Päätin perustaa blogin, jolla kerron omista ajatuksistani ja suhtautumisestani elävään elämään. Itsestäni voin kertoa, että olen nuori miehen raakile Karkkilasta, joka oppii päiväpäivältä lisää asioita, miten elämää käsitellään ja siitä tehdään oman näköinen. Mielenkiintoni on erittäin avoin ja sopeutuvainen erilaisiin asioihin. Blogini on tänään ihan itse perustettu, mutta kun näkyy niin en ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten yksinkertainen on kaunista :D Hiljaa hyvä tulee on minulla ollut tapana sanoa.
Päätarkoituksena minulla on tutustua erilaisiin urheilulajeihin ja niiden huippuosaajiin, sekä tutustua erilaisiin järjestöihin ja persooniin. Aloitan jutuissani ystävistäni ja tutuistani. Mitä laajempi persoona skaala sen parempi. Tavoitteeni on saada jutuilleni suurta näkyvyyttä, jotta pystyn auttamaan parhaimpani mukaan henkilöitä ja asioita, joita jutuissani käsittelen. Varsinkin nuorten urheilulupausten ja lajien kärkinimien kanssa tapaaminen olisi erittäin mahtavaa. Jos jotain toista voin auttaa, niin sitä tunnetta ei voi rahassa mitata.
Otan myös kantaa asioihin, jotka minua kiinnostaa ja mitkä mieltäni askarruttaa. Kerron myös omasta tyylistäni urheilla ja viettää elämäni hektisiä hetkiä. Tällä hetkellä harjoittelen aktiivisesti vapaaottelun parissa. Toivon, että jaksatte lukea ja kiinnostua minun jutuistani. Toivon, että juttuni aiheuttaa puhetta ja juttujani saa jakaa ja on oikeastaan ihan aiheellistakin. Olen myös hyvin otettu, jos joku sattuisi inspiroitumaan minun tekemisestäni ja vaikka rohkaistuu siitä kanssani juttelemaan.
Kaikki missä tapaatte MäoonvaanMä, maoonvaanma tai Jussi Sintonen niin liittyy jollain tapaa minuun ja minun tapaani olla vain MÄ ! Tällä hetkellä vain Facebookissa Jussi Sintonen, mutta perustetaan pikapuoliin, myös Twitter ja instagram tilit niin tavoitetaan suurempi joukko ihmisiä.
Tehdään yhdessä tästä yhteinen juttu.
Ystävällisin terveisin
-Jussi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














